Kuulumisii omal kiälel

Miä muutin Kotkast Espoosee vuonna 1990. Sen jälkee oon aina saannu kuulla mun murteest ja siihen on kiinnitetty huamioo. Mioon siis asunu lähes koko aikuisikäni Espoos ja täl viikol kuulin ekan kerran ku mulle ihan viaras ihminen sano et sun puheest ei huomaa yhtää et oot muualt kotosin. Täst kommentist päätin, et kirjotan seuraavan blogipostauksen kotkan kiälel. Kotkas käyessäni korvaa särähtää murre jota ite puhun, ku kaikki puhuu siäl sitä. Mioon tottunu et kaupas myyjät puhuu pääkaupunkiseutuu, eikä kotkaa. Tääl pääkaupunkisudul jos joku puhuu kotkaa ni heti kiinnitän siihen huoamioo.

Täs nyt sit postaus kotkan kiälel. Jos tätä lukee joku oikee kotkalainen ni saa kommentoia menikö tää oikein.

Laitetaa tähä alkuu terveiset remonttipuuhist. Remonttireiska Jussi on rakennellu keittöö tyylikkäät tasot ja meist on tullu vakiasiakkaat Bauhaussii. Hyvää palveluuhan myä ollaa siält saatu.

Lisää kaappitilaa keittiöö. Facekirppikselt löyty ovet ilmaseks.

Mun miälest tää on hiano ja etenkii käytännöllinen.

Nyt ku on remppatilanne selvitetty ni voi siirtyy reenaamisosioo. Onkii ollu aika rankka viikko ja miä liikun ku ankka kipeine kankkuineni.

Ku lintsaa harkkaohjelmast ni sit käy niin et joutuu kirimää umpee menetettyy aikaa. Monta peräkkäist päivää reenii teki sen et väsähin ihan ja taas piti lintsaa reeniohjelmast.

Keskiviikkon tein reenin joka piti olla alkuviikost ja ku tulin kotii ni huamasin et olin tehny väärän viikon reenin. No reeni kuitenkii, ei se oo niin vaarallist. Tein 100m:n rullauksii, ku ois pitäny tehä vk reenii.
Torstain olikii ohjelmas lenkki pk-alueel 60 min. Meil on täs sopiva kortteliympärilenkki joka on 2,5 km pitkä ja miä juaksin sitä 4 kertaa ympäri, ku en jaksan lähtee kauemmas. Saman lenkin juaksi Jussiki.

Perjantain maltoin pitää taukoo reenist ja lauantain käytii kotkas iskän 75v syttäreil.

Kotkast kun palattii kotii ni miä päätin viäl lähtee tekee reeniohjelmas olevan juaksukuntopiirin. Jussi ei enää jaksan lähtee ja ymmärränhän miä sen.
Sato vettä ja oli ihan sika pimeet. Meiän talon takan on hiakkakenttä, ni miä menin sinne tekemää reeniä. Miä juaksin ensin lämmittelyks piänen lenkin.
Nyt ku tätä kirjotan ni on maanantai ilta ja ton juaksukuntopiirin jälilt on kankut niin kipeet et kävelyki sattuu. Tänää oon pitäny reenist taukoo, mut huamen taas jatkuu...

Sunnuntain oli vuaros pitkä lenkki pk-alueel ja aika oli pualtoist tuntii. Lähin lenkille kampaajan kautta, ajatuksel tukka hyvin, kaikki hyvin. Kaikki ei ollu ihan hyvin. Lenkki tuntu niin mahottomalt tervan juannilt. Oli raskast, mut miä taistelin loppuu asti. Kävelin välil, mut pääasias juaksin. Juttelemaa jäin pari kertaa. Tapasin entisen tyäkaverin ja vaihettii kuulumiset ja sitte juttelin yhen viaraan pariskunnan kans. Ne jäi juttelee ja kertoo asioit Hämeenkylän kastanost, kun olin pysähtyneen ottamaa valokuvaa. Ihan kiva että ihmiset juttelee. Kilsoja tuli n.11 eli aika hiljaksee menin.

Siirtyminen entisest kotikaupungist nykyisee.

Keskiviikkon 22.1.20 alkaa taas juaksuringin reenit ja sinne myä ollaa menos. Ohjelmas on siällä maksimikestävyys. Siit tarinaa lisää sitte tuonnempana.

Aika paljo saa miättiä tätä murteel kirjottamist, ku ei oo tottunu. Miä kyl puhun sujuvast kotkaa, mut en ikinä kirjota sitä. Ei tääkää varmaa ihan puhtaast menny. Nauttikaa nyt kuitenkii 😘