Flunssan kourissa

Aloittelin jo vähän treenejä luullessani että flunssa tuli vain kevyesti käymään. Sepä oli turha luulo. Kunnon tauti iski viikonloppuna ja kaikki treenaus ja joulujuoksukin jää nyt väliin. Pipon meinaan sieltä kyllä käydä hakemassa, kun oon ilmoittautunutkin. Kaikki osallistujat saa pipon.
Tuskaa ei yhtään lievennä se että Venlalta tuli neljän viikon treeniohjelma ja oi kuinka odotan että pääsen sitä toteuttamaan. Luvassa on eri pituisia lenkkejä eri sykkeillä, vauhtileikittelyä, lihaskuntoreeniä ja juoksuringin treenejä. Tavoitteena ensi keväänä juosta Helsinki10 tunnissa ja joku kiva aika puolimaratonillekin ois kiikarissa. Katsotaan sitä sitten lähempänä.
Ei ole paljon treenikuvia jaettavaksi, mutta tässä tämän viikon menu.

Pikkuhiljaa tässä teemme myös valmistautumista muuttoon. Ihan oma koti on tulossa, jossa ei tarvitse kysyä keltään seinien väriä tai lampun paikkaa katossa. Muutto vasta joulun tienoilla, mutta koska me ollaan niin kamalan tehokkaita niin kämppä on jo täynnä laatikoita ja säkkejä. Muuton myötä meistä tulee vantaalaisia. Joulu vietetään muuttolaatikoiden keskellä.

Treeniaiheita ei nyt tähän blogiin ole tulossa, mutta laitan teidän kaikkien iloksi hienon videon Nizza-Cannes Maratonilta KLIKKAA TÄSTÄ. Videon kuvasi Timo Marjomäki, jolle tämä maraton oli 500:s, aika hurja ukko. Minutkin voit nähdä juoksemassa siellä ja huomasin että toinen nimeni voisi olla "askeltaa kuin ankka", aika erikoisen näköistä menoa. Päällä on muuten Timolta ostettu paita. Jussi vilahtaa myös videolla. Se oli niin hieno reissu, että sitä kannattaa muistella vielä pitkään jälkeenpäinkin.

Jään odottelemaan flunssan ja tän hevosyskän loppumista ja toivon että ensi viikolla pääsee jo treenaamaan.

Treenit jatkuu vähitellen.

Terveisiä sairastuvalta. Täällä ollaan oltu flunssassa matkalta kotiutumisen jälkeen. Minä vähän vähemmin, mutta Jussi oikein kunnon taudissa.

Tänään aloittelin varovasti treenejä. Valmentaja Venlan ohje oli että loman jälkeen viikko tehdään treenejä oman tuntemuksen mukaan, kuitenkin niin että yksi n. 30 min lenkki ja yksi 1h30min lenkki, sekä keskivartalojumppaa mukaan. No noita ei ole juurikaan tullut tehtyä sairastaessa.

Siru parka ei ole saanut kunnon lenkkejä, kun ei olla jaksettu lähteä kuin pikaisille pisulenkeille. Tänään, kun oloni on jo parempi päätin että Sirun on päästävä pidemmälle lenkille. Kävimme kävelemässä 50 min lenkin, eli n. 4km.  Jospa viikonloppuna jaksaisi jo vähän juosta. Tänään vielä vähän meinasi yskittää kun käveli vähänkin kovempaa vauhtia.

Kävelylenkin jälkeen päätin vielä tehdä keskivartalotreenin. Venlan ohjeiden mukaan tein vatsalihas- ja selkäjumppaa sekä vähän venytystä. Selkälihasjumppaa täytyykin alkaa tehdä useammin, paljon useammin, koska se tuntui aika vaikealta. Lihakset siis aika huonossa jamassa. Vatsalihakset toimivat paremmin. Venyttely tuntui tosi hyvältä ja Venlan ohje olikin että sitä pitäisi tehdä vähän joka ilta ennen nukkumaan menoa. No onko tullut tehtyä, eipä ole. Nyt täytyy ryhdistäytyä.

      

 

Tästä varovaisesta aloitustreenistä jäi hyvä olo ja innostus taas jatkamaan treenaamista. Nyt odotetaan uutta talven treeniohjelmaa, jotta ollaan keväällä kun taas alkaa juoksutapahtumat ym. hyvässä kunnossa ja valmiina omiin ennätyksiin.

Juoksuvuosi paketissa

Ajatelin tässä käydä läpi tämän vuoden kohokohdat nyt kun treenit on vielä hetken aikaa melko vähissä. Paketoidaan siistiin paketttiin tämä vuosi, niin on hyvä aloittaa taas uudet treenit.

Viime talvi ja kevät treenasimme alkukevään juoksutapahtumia silmällä pitäen. Mulle ensimmäinen isompi lappujuoksu oli Helsinki10 27.4.19, jonka juoksimme Jussin kanssa yhdessä. Jussi tsemppasi minut hyvään tulokseen, vaikka loppusuora menikin kirosanojen säestyksellä. Juoksun jälkeen oli ihana "mä tein sen"-fiilis. Olinhan ilmoittautunut Helsinki10:lle jo edellisenä keväänä, kun olin vasta aloitttanut juoksuharrastusta. Loppuaika juoksussa oli 1.07.39.

Helsinki10:n jälkeen, reilun kuukauden kuluttua oli Jussin kevään päämatka HHM, eli Helsinki Half Maraton 8.6.19. Ilma oli tukahduttavan kuuma ja juoksureitin varrella ei juoksijoille riittänyt tarpeeksi vettä. Olin huoltojoukoissa seuraamaassa juoksua ja minulla oli Jussille suolavesipullo. Omasta juomapullostani juotin muutaman ohijuoksevan tutun, jotka kyselivät vettä. Olosuhteisiin nähden Jussi oli tyytyväinen juoksuun ja tuli maaliin ajassa 2.23.36.

Kesän treenailimme enempi ja vähempi, kuitenkin kokoajan tulevat syksyn juoksutapahtumat mielessä.
Seuraava juoksutapahtuma oli Jussilla Eesti ööjooks, jonne Jussi lähti ystävänsä kanssa. Miesten reissua viettämään. Ööjooksussa matkana oli 10 km. Juoksun alussa oli paljon ruuhkaa ja niitä jotka lähtivät kävelemään matkaa, tämä vaikeutti oman hyvän juoksun tekemistä. Kuntokaan ei ollut paras mahdollinen, vaikka juoksu tuntuikin ihan hyvältä. Jussi juoksi Virossa ajan 1.01.00.

Elokuun 24. päivä oli taas yhteinen juoksutapahtuma edessä, nimittäin Helsinki Marathon. Ilma oli hyvä, vaikka olikin kylmä tuuli. Jussilla matkana puolimaraton ja minulla 10 km. Puolimaraton lähti liikkeelle siten että Jussi ehti jo maaliin ennenkuin 10 km matka lähti liikkeelle. Jussin juoksu kulki ystävän seurassa verkkaista vauhtia n. 12 km. Alkuvauhti osoittautui kuitenkin liian kovaksi ja 15 km:n kohdalla joutui jo kävelemään vähän matkaa. Loppumatka meni kävelyä ja juoksua vuorotellen. Jussi tuli maaliin ajassa 2.14.19.
Mulla oli 10 km matka ja alussa juoksin yhdessä ulkomaalaisen miehen kanssa, jonka kanssa englanniksi juttelin. Ilmeisesti alkuvauhti oli kiian kova, vaikka yritin aloittaa rauhallisesti. Puolivälissä tuntui että kohta loppuu voimat. Vierelleni tuli juoksemaan nuori nainen ja pysyi vierellä maaliin saakka. Rintarinnan juoksimme sanaakaan vaihtamatta 5 km maaliin saakka ja maaliviivan ylitettyämme halasimme toisiamme ja kiitimme tsempistä. Tulin maaliin ajassa 1.07.55.

Helsinki maratonin jälkeen alkoi pyöriä ajatus valmentajasta. Juttelimme asiasta välillä, mutta tulimme aina siihen tulokseen että emme löydä itsellemme sopivaa valmentajaa. Toisaalta se että juoksut eivät kulkeneet halutulla tavalla, sai meidät yhä useammin miettimään asiaa. Syksyn aikana tutustuimme Venla Paunoseen, jolla on juoksutausta ja kilpaillut SM tasolla. Rohkaisimme mielemme ja kysyimme Venlaa valkuksi. Jonkin aikaa mietittyään Venla suostui meidän iloksemme ja yhteinen treenaaminen Venlan kanssa alkoi.

Valmentajan valvonnassa treenasimme Vantaan Maraton tapahtumaan ja minulla siellä oli matkana FunRun eli vartti maraton 10,5 km ja Jussilla puolimaraton. Puolimaraton lähti ensin matkaan ja Jussilla juoksu sujui hienosti. Jussi jaksoi juosta koko matkan kertaakaan kävelemättä ja oli todella iloinen suorituksestaan. Maaliin Jussi tuli ajassa 2.15.47. Minulla juoksu lähti hyvin kulkemaan, koska sain taas juoksuseuraa ja yhdessä Hannan kanssa juosten pääsin maaliin ajassa 1.08.08. Huomasin 10 km:n kohdalla että oma ennätys kympillä on tehty. Venla oli meihin todella tyytyväinen.

Vuoden tärkein matka oli vielä juoksematta. Jussi oli jo ilmoittautunut aikoja sitten, mutta minä ilmoittauduin hetken mielijohteesta. Edessä oli siis valmistautuminen Nizza-Cannes Maratonille. Jussilla oli koko matka ja minulla 20 km. Valmistauduimme Venlan tekemän treeniohjelman avulla.

Juoksun lähtiessä oli kova sade ja ukkonen. Lähtökin oli 30 min myöhässä rajuilman takia. Lähdin juoksemaan todella rauhallisesti Venlan ohjeen mukaan ja se tuotti tulosta. Itsellä oli ajatus ilmoittautumisesta asti että juoksen ja kävelen vuorotellen, jotta jaksan maaliin saakka. Enhän ollut koskaan edes juossut noin pitkää matkaa. Jaksoin oikealla vauhdinjaolla juosta koko matkan ja pääsin maaliin ajassa 2.24.54. Jaksoin vielä loppusuoralla vähän kiristää. Olin todella tyytyväinen juoksuuni.

Jussin maraton lähti myös rajuilmasta huolimatta hyvin liikkeelle. Vauhdin jako oli onnistunut ja Jussillekin Venla oli antanut hyvät ohjeet juoksua varten. Matkan loppuvaiheessa tuli kramppeja jalkoihin, mutta Jussi jatkoi matkaa jonkin aikaa kävellen. Loppumatkasta pystyi taas juoksemaan ja Jussi tuli maaliin ajassa 4.58.46. tehden hienon oman ennätyksen.

Tästä mitalien kokoerosta jäi hanpaankoloon se, että kyllä minunkin täytyy tuo isompi mitali käydä hakemassa.

Juoksuvuosi on ollut aivan mahtava. Tapahtumat hienoja ja hyvin järjestettyjä. Ihaniin ihmisiin on saanut tutustua ja tunnen olevani etuoikeutettu, kun saan harrastaa yhdessä kaikkien ihanien ihmisten kanssa. Yhteinen harrastus ja yhteinen tsemppi, ihan parasta. Kiitos kaikille ja hyvää treeniä talveen. Ensi kesänä taas juostaan yhdessä ja tsempataan toinen toistamme.

Tälle vuodelle on vielä yksi juoksu ja se on tietysti Joulujuoksu. Lähdemme sinne humpsuttelemaan 5 km.

Ylimenokausi

Kaipa tätä voi nyt ylimenokaudeksi kutsua. Maratonin jälkeen on vietetty lomaa ja palauteltu kroppaa. Ensimmäinen yö juoksun jälkeen meni molemmilla vähillä unilla. Ilmeisesti keho kävi vielä kierroksilla ja Jussilla oli jalkojen kanssa ongelmia. Toisena yönä Jussi vielä nukkui huonosti, mutta siitä se pikkuhiljaa lähti olo normalisoitumaan.
Ollaan kierrelty Ranskan Rivieran rantakyliä ja käyty shoppailemassa. Liikkuminen on helppoa kun on auto käytössä. Ranskalaiset tosin ei ymmärrä liikennesäännöistä mitään. Autoissa vilkku on ilmeisesti lisävaruste, kun se ei monessakaan autossa näytä olevan toiminnassa. Sinkoillaan sinne tänne autojen ja skoottereiden kanssa. Hitaat hämäläiset (ei edes olla hämäläisiä) jää jalkoihin jos ei pää pyöri kuin pöllöllä ja siltikin vaikka katsot mihin ja varmistat sata kertaa, tulee jostain nurkan takaa skootteri jota joudut väistämään. Todennäköisesti se tulee vielä kiellettyyn ajosuuntaan ja väärällä puolella tietä.... että näin.

Ollaan opittu kaksi sanaa ranskaa....jee. Kuvassa meidän asuinpaikka.

Cannesissa kun ollaan niin tietysti oli pakko käydä elokuvajuhlien punaisella matolla. Tällä kertaa siellä onkin seuraavaksi Cannesin Music Awardsit ja kuin tilauksesta juuri silloin kun mekin ollaan paikalla. Lauantaina siis julkkiksia bongaamaan. Me kaksi vanhaa varista ollaan kyllä tipahdettu nykyajan musiikista niin pihalle ettei tunnisteta ketään julkkiksia, vaikka päälle kävelisivät. No mennään fiilistelemään ja otetaan täältä Jussin siskon luota nuorisoa mukaan, niin heti paranee mahdollisuudet huomata joku julkkis.

Yksi päivä vietettiin Antibesin pikkukaupungissa. Nyt kun turistiaika on ohi niin aika rauhassa saa olla ja katsella kaupoissa ja syödä ravintoloissa. Ei Antibes nyt ihan kuollut ole näin turistiajan ulkopuolellakaan. Kiva pikku kaupunki ja varmasti ensi kesänä vieläkin viihtyisämpi, sen verran oli rakenteilla uutta katua ja puistoa. Suosittelen, jos täällä päin joku sattuu liikkumaan. Ajeltiin ja käveltiin maratonreittejä Juan Les Pinsistä Antibesiin.

Ilmat on olleet kovin vaihtelevia. Välillä on vähän sadellut vettä ja välillä paistaa aurinko. Kesä on täälläkin jo vaihtunut syksyyn ja välillä on todella kylmä tuuli. Pääasiassa kuitenkin ilmat ovat meitä suosineet. Kauppakeskuspäivänä satoi pikkuisen, mutta sehän ei meitä haitannut.
Tänään perjantaina kävimme Decathlonissa ostelemassa kaikenlaista tarpeellista juoksutavaraa. Rahaa paloi ehkä liikaakin, mutta sitä vartenhan tässä on säästetty monta kuukautta.
Decathlon reissun jälkeen vielä päätimme mennä lenkille ja eka lenkki maratonin ja 20 km:n jälkeen tuntui aika tukkoiselta. Hengitys toimi hyvin ja syke pysyi oikealla tasolla, mutta muuten kropassa tuntui kyllä että on syöty kaikkea erilaista kuin yleensä ja juotu ranskalaiseen tapaan hiukan viiniäkin. No, loma on lomaa ja kotona sitten alkaa taas kotielämä ja pannaan ruokailut ja treenit ruotuun.

Kisarapsaa Nizzasta

VALMISTAUTUMINEN

Lähipäivien valmistautumiseen kuului pieniä lenkkejä parina päivänä n.20 min, jotta aineenvaihdunta pysyy liikkeellä ja keho toiminnassa pitkän matkustamisen jälkeen. Onneksi tulimme Cannesiin jo torstaina, jotta saimme muutaman päivän aikaa palautumiselle ennen juoksua. Lentojen myöhästymisten takia matkapäivästä tuli pitkä. Majoitumme täällä sukulaisissa eli Jussin siskon luona.

Ensimmäinen pikkulenkki oli määrä tehdä jo saapumispäivänä, mutta myöhäisen saapumisen takia se siirtyi seuraavaan päivään. Lähdimme Cannesin rantabulevardille lenkille ja kävimme hiukan uittamassa jalkoja meressä. Merivesi on tähän vuodenaikaa suunnilleen saman tuntuista lämpötilaltaan kuin suomessa keskikesällä.

 

 
   

  

Maraton päivän aamuna oli aikainen herätys ja kaikkien toiveidemme vastaisesti ulkona kova ukkosmyrsky. Seurasimme aamulla ukkosen etenemistä ja toivoimme sen liikkuvan Cannesista ja Nizzasta poispäin, niinkuin se näytti tekevänkin. Lähtiessämme autolla Cannesista kohti Nizzaa satoi edelleen vettä todella kovasti, salamoi ja jyrisi. Luontoäiti näytti parhaat puolensa juoksuun valmistautujille.
Nizzassa satoi edelleen kun pääsimme sinne, mutta jonkin ajan kuluttua sade lakkasi ja aurinkokin pilkisti pilviverhon takaa.
Lähtö viivästyi puolisen tuntia myrskyn aiheuttamien ongelmien takia. Ilmeisesti vesi oli vienyt osan tiestä mukanaan jossain kohtaa reittiä. Huhuja kulki monenlaisia, joten viivästymisen oikea syy ei ole tiedossa.
Ennen lähtöä menin vielä WC jonoon, joka oli toivottoman pitkä. Siinä jonossa seisoessani katselin vuorille päin ja tajusin että tuolta se ukkonen sateineen on nyt tulossa. Laitoin Jussille, joka oli lähtöalueella, viestin, että kohta tulee vettä kunnolla. Onneksi meillä oli sadetakit, eikä Jussikaan ollut vielä heittänyt omaansa pois.
Lähtölaukauksen kajahtaessa wc jono hävisi ja pääsin sinne vielä ennen juoksua.

Vielä pimeän aamun salamointia Cannesissa.

Lähdön odottelua.

20 km juoksu

Lähdössä satoi vettä todella rankasti ja kadut lainehtivat. Kengät olivat märät jo aamun sateesta, joten siihen oli jalka jo tottunut.
Lähdin juoksemaan valmentaja Venla Paunosen antamien ohjeiden mukaan. Reilu kymppi ensin peruskestävyden ylärajalla ja siitä pikkuhiljaa kiristäen. Juoksin itsekseni kaatosateessa ja itseasiassa kelistä huolimatta fiilis oli korkealla. Kunnon jyräykset ja salamoinnit saivat juoksijajoukon hurraamaan ja se toi lisää hyvää fiilistä juoksuun. Yhtään en tiennyt missä kohtaa Jussi on menossa, mutta saavutin suomalaisen juoksijan, jonka kanssa vaihdoimme muutaman sanan ja jatkoimme omaa juoksua. Hetken aikaa juostuani Jussi olikin selkäni takana, vaihdoimme pusut ja jatkoimme kumpikin omaa vauhtiamme.

Sateen vihdoin loputtua ja auringon pilkistäessä alkoi tulla sadetakissa ja hupparissa kuuma juosta ja riisuin eräälle bussipysäkille hupparin sadetakin alta pois. Riisuin samalla myös sadetakin, mutta jätin sen vielä juomapullovyön alle roikkumaan siltä varalta että sade alkaa uudelleen. Tavoitin lisää suomalaisia ja tällä kertaa jäin juoksemaan Timon ja Riikan kanssa pitkäksi aikaa. Yhdessä juosten matka taittuu huomaamatta, tosin pidin kyllä kuitenkin kokoajan silmällä sykkeitä etten erehdy menemään muiden mukana liian lujaa. Ensimmäinen juomapaikka oli 5 Km:n kohdalla ja siinä stopattiin sen verran että saatiin vähän hörpättyä vettä. Jatkoin vielä Timon ja Riikan kanssa matkaa eteenpäin. Seuraava stoppi tuli 8 km:n kohdalla, kun oli pakko mennä käymään WC:ssä. Timo ja Riikka jatkoivat matkaa ja mä jäin jälkeen. Jatkoin sitten itsekseni ja ohitin pari suomalaista juoksijaa. Huudeltiin tsempit ja jatkoin matkaa. Jonkin ajan kuluttua näin taas Timon ja Riikan edessäni. Kiristin vauhtia sen verran että juoksin heidät kiinni. Nyt oltiin juostu jo yli 10 km ja oli aika vähän kiristää vauhtia, joten en jäänyt kuin hetkeksi juoksemaan heidän kanssaan. Timolla oli muuten 500:s maraton menossa.

Timo

Riikka

Jatkoin itsekseni itselleni sopivaa vauhtia. Reitti oli kokonaisuudessaan todella tasainen paria pientä mäen nyppylää lukuunottamatta. Niissä hölläsin vauhtia, jotta jaksan loppuun asti. Kun oli menty 15 km Timo tuli ohitseni ja huuteli mennessään tsempit sekä vaihdoimme muutaman sanan.
Ensimmäinen isompi väsyminen tuli 17 km:n kohdalla. Jaloissa oli tunne että eivät jaksa juosta enää askeltakaan. Jatkoin kuitenkin Venlan ohjeella: "Kun jalat eivät enää jaksa, ota kädet avuksi". Käsien avulla rytmittäen sain taas jalat liikkeelle ja pari viimeistä kilometriä jaksoin jopa hiukan kiristää vauhtia. Viimeinen kilometri tuntui todella pitkälle, mutta kun maaliviiva oli näkyvissä sain taas jostain lisävoimia vielä loppukiriin. Maaliin tulin nettoajalla 2.24.54.
Oma tavoitteeni oli juosta matka 2.30. aikaan. Se alittui, joten voin olla tyytyväinen juoksuun. Jaksoin juosta koko matkan, vaikka lähdin sillä ajatuksella että kävelen osan matkaa jos en jaksa. Vauhdin jako näytti menneen nappiin ja valmistautuminen juoksuun onnistui. Olen todella tytyväinen.

Maalissa

Kynsistä ei ainakaan ole juoksu kiinni.

                 

Mitalit

Jussin maraton

Lähdin juoksemaan valmentajan ohjeiden mukaan eli peruskestävyyden ylärajalla, 150 max sykkeillä.  Juoksu lähti hyvin kulkemaan alusta asti 6.30-6.40 vauhdeilla. Luovuin sadetakista 5 km kohdalla juomapisteellä. Aika tässä kohtaa 32.30 min. Tässä kohtaa jalat ja hengitys toimi hyvin ja syke pysyi hyvin 146-150 välillä. Pyrin ottamaan vettä jokaisella juomapisteellä. Pyrkimys oli siihen että jokainen 3 km menisi noin 20 min aikaan. Sääkin oli jo poutaantunut ja aurinko pilkisti.

Kympin kohdalla aika 1.06.40 oli hyvin tavoitteessa ja kroppa toimi. Kannustajia oli reitin varrella hyvin, vaikka sää oli vaihteleva. Ohitin Eijan 15 km:n  kohdalla reitin tehdessä kiemuroita, jossa juoksijat tulivat toisiaan vastaan.

Puolessa matkassa oli sisko perheineen kannustamassa, aikaa oli kulunut 2.20,. joten edelleen hyvässä vauhdissa.
Antibes lähestyi ja sen mukana reitin kovimmat nousut 27 km kohdalla. Muuten reitti on tasainen ja myötäilee merenrantaa melkein koko matkan. Kovimman nousun kävelin ja niin teki moni muukin juoksija.

30 km:n väliaika oli 3.22. Jalka jo alkoi vähän painamaan ja oli pakko hiljentää vauhtia. Juomapisteeltä otin Cocista, vettä ja banaania. Omassa pullossa oli suolavettä. Jalkojen kramppaaminen alkoi 35 km:n kohdalla ja oli pakko kävellä pitkiä pätkiä. Keskeytys ei käynyt mielessäkään.
Jalkojen kramppailu jatkui edelleen 39 km kohdalla aika-ajoin, mutta samaa ongelmaa oli muillakin juoksijoilla. Hengitys toimi hyvin ja kovempaakin olisi voinut mennä jos vain jalat olisivat toimineet paremmin.

Kilometri maaliin ja vilkaisu kelloon, nyt oli pakko juosta jalkojen kipuilusta huolimatta. Onneksi krampit olivat ohi. Viiden tunnin alitus, joka oli tavoitteena on vielä mahdollinen, joten ei muuta kuin tossua toisen eteen. Oma rakas vaimo oli maalisuoralla vastassa ja juoksimme käsi kädessä maaliviivan yli, se oli mielestäni ihan paras tapa saapua maaliin ja tehdä oma maraton ennätys. loppuaika oli 4.58.45. Väsynyt, mutta onnellinen omasta uudesta enkasta.

Muita kisatunnelmia

Lauantaina kävimme Maraton expossa Nizzassa fiilistelemässä ja tapaamassa suomalaisia tuttuja juoksijoita. Kävimme yhdessä hakemassa juoksunumerot ja kaupungilla syömässä sekä katselemassa kaupunkia. Kiva porukka ja ihana päivä.

Ryhmä rämä

Lihashuoltoa vielä ennen juoksua.

Tätä hierontaöljyä lähtee kotiinkin pari pulloa.