Kuntoutusta vihdoinkin

 

Jossain tekstissä jo mainitsinkin selkä -ja lonkkakivuistani jotka ovat jatkuneet jo ikuisuuden. Menin taas alkuviikosta työterveyteen fyssarille ja ajatuksena tietysti se, niin kuin monta kertaa ennenkin että ei tästä mitään apua ole. Tähän asti on vuosia läääkärit syöttäneet kipulääkkeitä ja  ottaneet röntgenkuvia. Kummastakaan ei ole suurta apua ollut.
Fyssari tutki ja paineli perinpohjin ja sanoi että kankuissa on selvä puoliero. Toinen on ylempänä kuin toinen. Käytiin läpi liikkuvuudet, hän käänteli ja väänteli jalkoja eri asentoihin ja juteltiin juoksuharrastuksesta. Kertoi että juoksu on armeliaampaa tässä tilanteessa kuin kävely, koska kontakti maahan on lyhyempi. Tästä tiedosta minä olen tietysti kovin iloinen.
Hän tunnusteli Si-nivelen kohtaa ja sanoi että lonkan kipu johtuu todennäköisesti sieltä ja lopuksi vielä käsitteli toisesta kankusta sacrotuberaaliligamentin eli häntäluusta istuinkyhmyyn johtavan lihaksen. Sain koti harjoituksena hieroa ko. lihasta pallolla, tai pyytää Jussia hieromaan. Kävimme läpi myös jumppaohjeet, joita on tehtävä kotona joka päivä.

Seuraavana aamuna kun heräsin niin tunne oli aivan ihmeellinen, aivan kuin toinen kankku ja puoli selkää olisi kadonnut. Ei mitään kipua, toinen kankku ja alaselkä kyllä ilmoitti olemassaolostaan. Käsitelty puoli oli selkeästi rento verrattuna käsittelemättömään. Nautin koko päivän ihanasta kivuttomasta tunteesta ja illalla lähdimme Jussin kanssa yhdessä mäkitreeneihin.

Mäkitreenit olivat Juoksija-lehden järjestämät treenit, joissa olin mukana jo viime viikolla. Nyt olimme treenaamassa Herttoniemen urheilupuiston maastossa. Jo lämmittelylenkillä edellisenä päivänä käsitelty lonkka ilmoitti että ei ollutkaan hyvä idea lähteä treenaamaan. Osallistuin kuitenkin treeneihin niiltä osin kuin pystyin ja olin muuten kuunteluoppilaana. En halunnut rasittaa lonkkaa liikaa.
Todella hyviä neuvoja tuli taas juoksuharrastukseen ja mikä helpottavaa ohjaajat korostivat että mäkitreeni on paremmin lajinmukaista treeniä kuin esim. porrastreeni. Nyt tuntuu porrastreeni olevan niin kovin muodikasta, mutta minä en siihen syty ollenkaan. Nyt vaan mäkitreeniä, jotta saa lisää voimaa jalkoihin ja mäkitreeni on myös armeliaampaa, jos vaikka on jotain vaivoja esim. polvissa tai nilkoissa.

 

 

 

 

 

 

Mäkitreenin lopuksi perehdyimme vielä hiukan alamäkitekniikkaan. Alamäen saloihin meitä opasti asiantunteva ohjaaja Venla.

 

 

 

Yhdet kengät ovat  taas löytäneet uuden kodin. Tällä kertaa alennusmyynnistä gore-tex kengät jotka on tarkoitettu polkujuoksuun, mutta minä käytän töissä kävellessä märillä säillä. Todella kevyet ja hyvät jalassa.

 

 

Illalla treenien jälkeen Jussi hieroi toisen kankun ja aamulla sain todella pitkästä aikaa herätä kivuttomana. No lonkka vähän osoitti tyytymättömyyttä edellisen illan treeniin, mutta se kyllä vertyi päivän aikana.

 

Tässä vielä yksi kuva treenistä jota fyssari suositteli juoksutreeniin, tosin ulkona tehtäväksi, eikä kotona sisällä. Tällä treenillä saadaan treenattua keskivartalon lihaksia tukemaan juoksuasentoa. Vaihtoehtona kuminauhalle olisi juoksuvarjo, mutta se on niin hassun näköinen laitos että jää kyllä multa hankkimatta. Fyssarikin sanoi että kannattaa mennä radalle jos sen hankkii, ettei ole kaikki ohikulkevat koirat vieressä räksyttämässä.

 

 

 

 

 

         

    

 

 

   

Helsinki Maraton 10 km ja puolimaraton

Lauantaina 24.8.19 juostiin Helsinki Maraton, johon me osallistuimme kahdelle matkalle. Jussi juoksi puolimaratonin ja minä 10 km. Edellisenä päivänä iltaan asti satoi vettä kaatamalla ja pikkuinen pelko oli siitä että ilma jatkuu lauantaina samanlaisena. Jussi kävi perjantaina työpäivän jälkeen hakemassa meidän numerot ja minun etukäteen tilaamani tapahtumapaidan. Fiilistely tapahtumasta alkoi siis jo edellisenä iltana kotona.

Juoksupäivän aamu aukesi kuitenkin aurinkoisena ja lämpimänä, vaikkakin hiukan tuulisena. Tuuli tosin viilensi mukavasti muuten lämmintä päivää.

Jussi lähti kotoa tapahtumapaikalle jo hyvissä ajoin aamulla, mä jäin vielä kotiin ulkoiluttamaan koiran ja rauhassa aamupalalle. Jussin juoksun startti oli nimittäin klo 9 ja mulla vasta klo 12. Pitkä aika olisi ollut odoteltavana jos yhtäaikaa olisimme lähteneet.

Mä luotan kaurapuuron voimaan ja söin sekä illalla että aamulla kunnon annoksen puuroa ryyditettynä raejuustolla, äidin mustaherukkahillolla ja mehukeitolla. Toimii...

Mennään ensin Jussin juoksuun tarkemmin. Juoksu lähti siis klo 9 ja olimme sopineet että olen 14km kohdalla antamassa Jussille suolavesipullon. Jussi juoksi tasaista 6.04min/km vauhtia ja kun kympin kohdalla näimme ensimmäisen kerran juoksija vaikutti oikein hyvävoimaiselta ja olikin.

Lentopusuja kuvaajalle 💜

Poseeraus ennen juoksua

Jussin juoksu kulki 15,5 km:iin asti samaa 6.04min vauhtia, sen jälkeen piti vähän himmata, mutta vauhti oli kuitenkin hyvää 7.16min/km. Jussin seurana olleet juoksijat jatkoivat omaa vauhtiaan tässä kohtaa, mutta se ei haitannut sillä Jussi pystyi pitämään vauhdin hyvänä loppuun saakka. Loppuaika oli nettona 2.13.30, eli Jussi juoksi oman ennätyksensä ja rikkoi edellisen ajan kirkkaasti. Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan koitokseen eli Vantaan maratonin puolikkaalle ja siitä Nizzaan täysmatkalle. Nyt seuraavana päivänä on jalat tönköt, mutta töihin oli aamulla lähdettävä. Onneksi työpäivän aikana voi hiukan verrytellä ja kävellä ettei aivan jumiudu.

                       



Tapahtuman 10 km juoksu starttasi siis klo 12 ja Jussi ehti hyvin maaliin omasta suorituksestaan kannustamaan minua. Kympin lähtö oli eri paikasta kuin muiden matkojen lähdöt ja järjestäjille miinuksena täytyy sanoa se, että lähtöpaikalla ei ollut yhtään WC:tä. Onneksi läheinen kahvila antoi käyttää omia WC tilojaan. Kaikki muukin lähtöhuuma puuttui paikalta, DJ onneksi oli soittamassa musiikkia. Noihan on toisaalta toisarvoisia asioita, mutta tuovathan ne hyvää fiilistä lähtöön ja ehkä koko suoritukseen.
Lähdössä heti vierelleni tuli juoksemaan ulkomaalainen mies, jonka kanssa juttelimme englanniksi jonkin matkaa. Hän kertoi että tavoittelee 1.10. aikaa, mutta jonkin aikaa juostuamme hän jäi kuitenkin vauhdistani. Juoksin rauhallisesti omaa vauhtia ja juoksu tuntui sujuvan oikein hyvin. Huomasin kohta että juoksin ohi aika monista muista juoksijoista, vaikka aika moni myös juoksi minun ohitseni. Mietin että onkohan vauhti nyt liian kovaa. Katsoin kellosta vauhtiani ja sen mukaan vauhti oli minulle aika normaali lenkkeilyvauhti. Mitään hätää ei siis pitäisi olla.

Saavutin ihan kivasti muita juoksijoita ja menin ohi. Otin aina kohteeksi seuraavan ja seuraavan ja tavoiteeksi ohittamisen. Ennen lähtöä olin jo kuullut muilta juoksijoilta että kääntöpaikalla ja muissakin kohdissa on välillä kova vastatuuli. Jäin siis kahden leveäselkäisen miehen taakse tarkoituksella juoksemaan. He juoksivatkin sopivasti jarruttavaa vauhtia, koska epäilin että menen liian kovaa ja mietin että miten jaksan loppuun saakka. Ensimmäisellä juomapisteellä ennen kolmen kilometrin rajapyykkiä kaksikko putosi johonkin. Jospa halusivat häätää perskärpäsen pois seläntakaa. 

Jatkoin matkaa itsekseni ja jäin välillä jonkun vierelle juoksemaan. Kovasti oli mäkistä maastoa ja ikävää mukulakiveä osassa reittiä. Välillä oli paljon märkiä lehtiä tiellä, ilmeisesti edellisen päivän vesisateen tuloksia. Alamäissä voivat olla ikävän liukkaita.

Viiden kilometrin kohdalla suunnilleen, vierelleni tuli toinen nainen juoksemaan ja hänellä oli selkeästi vakaa aikomus juosta loppuun saakka vierelläni. Se sopi minulle oikein hyvin, koska yksin juokseminen ja vauhdin ylläpito yksin voi olla haastavaa. 

Juoksimme rintarinnan mitään puhumatta viisi kilometriä maaliin saakka ja jaksoimme vielä vetää kunnon loppukirinkin maalisuoralla. Maaliin saavuin nettoajalla 1.07.55. Maalissa halasimme toisiamme ja hän sanoi että olisi luovuttanut jo aikoja sitten ilman vetoapua. Sanoin että sama kävi minunkin mielessäni. Tosin en olisi jättänyt matkaa kesken, mutta olisin hidastanut vauhtia. Toivotimme toisillemme hyvää jatkoa ja näin tiemme erosivat. Ihan mahtava yhteinen kokemus vieraan ihmisen kanssa. Jäin vielä maalin lähelle odottelemaan alkumatkan ulkomaalaista miestä ja onnittelin häntä juoksusta ja toivotin hyvää jatkoa. Hän ei ihan päässyt omaan tavoitteeseensa, mutta oli kuitenkin tyytyväinen juoksuun.

Omasta tämänhetkisestä kunnostani ei voi muuta sanoa, kuin todeta vanhan sananlaskun mukaan, "söisi suu, vetäisi vatsa, vaan ei kestä hennot sääret". Huomaan että kroppa toimii, hengitys on hyvä, eikä mitään hirmuista hengästymistä tule, eikä myöskään tunnu siltä että sydän pomppii rinnasta ulos. Jalat ei vaan jaksa. Onneksi analysoin tätä oikean ihmisen kuullen maaliin tulon jälkeen ja nyt alkaa mäkitreenit uusilla ohjeilla. Jalkoihin pitää saada lisää voimaa, muuten on turha haaveilla puolimaratonista, kokonaisesta puhumattakaan.

Ihana päivä oli kuitenkin. Tapasin taas tuttuja ja tuntemattomia, jotka nyt ovat tuttuja. Mä niin rakastan juoksutapahtumien tunnelmaa. Ihanaa tulla maaliin, kun monesta paikasta kuuluu "Hyvä Eija, onneks olkoon" ja halaillaan ja lyödään kättä. Kaikki ollaan kuitenkin matkoista, ennätyksistä ja ajoista huolimatta samassa veneessä. Tällaisten päivien jälkeen jaksaa taas treenata.

Mitalikin on tosi hieno.

Ryhmätreeniä, kenkiä ja kisavalmisteluja

Tiistaina 20.8.19 alkoivat Juoksija-lehden Juoksurinki treenit. Facebookissa oli monesti jo mainos treeneistä mennyt silmien ohi, mutta en ollut ilmoittautunut, vaikka mietin että pitäisikö. Pari päivää ennen treenejä päätin ilmoittautua ja ystäväni päätti lähteä mukaan. Jussi oli isä-poika iltaa viettämässä lätkämatsin merkeissä. Hyvä ilta oli ollut heilläkin. Juoksuringin treeneissä oli rento tunnelma ja hyvät opettajat. He olivat pikamatkojen juoksijoita, mutta tiesivät paljon myös pitkän matkan treenaamisesta. Treenien aiheena oli juoksutekniikka ja kevyt nopeusharjoittelu.

                                       
Erittäin hyviä harjoitteita omiinkin juoksutreeneihin ja vinkkejä siihen miten saa välillä puisevalta tuntuvaan treeniin uusia mausteita. Ensi viikolla vedetään mäkitreeniä.

Ne uudet kengät josta aiemmin jo mainitsinkin, saapuivat myös tiistaina. Mukavilta tuntuvat jalassa ainakin kotitöitä tehdessä, mutta lenkille en ole vielä ehtinyt ne jalassa. Lauantain kympille menee jalkaan vielä vanhat Adidakset.

 

 

 

Nyt juoksukenkäarsenaali on seuraavanlainen Adidaksen, New Balancet ja Feetit. Näistä voi sitten lempparinsa valita. Tällä hetkellä lempparit on Adidakset, New Balancet on mun mieleen vähän liian kovat ja kärjessä oleva kovike osuu ikävästi varpaankynsiin, vaikka kuinka lyhyeksi leikkaisi. Feeteistä en osaa vielä sanoa.

 

Lauantain juoksuun (Helsinki maraton 10 km) valmistautuminen on nyt aloitettu. Kevyttä liikettä koiran kanssa lenkkeillen ja pitkään kaapissa lojuneen Vitargo purkin avaaminen. Pitihän se maistaa miltä tämä aine maistuu. No ei maistu mitään, vedeltä. Helppoa nautittavaa siis. saa nähdä onko juoksuun apuja tuosta. Mulla tosin vaan kymppi, joten siihen ei kummoista valmistautumista tarvitse, mutta Jussilla puolimaraton joten vähän tarvitsee jo miettiä mitä syö ja juo. Mamman tekemää mustaherukkahilloa aamupuuron sekaan ja taas jaksaa juosta sillä sokerimäärällä :-)

 

 

Itseasiassa on hiukan epävarma olo lauantain juoksusta. Tiedän että jaksan kympin kyllä juosta, mutta olisihan se kiva jos kisassa saisi kivan ajankin. Tiistain treeneistä on vieläkin lihakset jäykät ja kipeät. Jos saisi venyteltyä kotona parina iltana, niin se voisi helpottaa. Jotenkin vain se venyttely on niin vaikeaa, paljon kivempaa on maata sohvalla katselemassa telkkaria. Lähden juoksuun sillä ajatuksella että saan kivan mitalin kun selviän maaliin. Katsotaan mihin se riittää. Juoksen muuten numerolla 2075, juuri saapui sähköposti jossa sain tiedon. Saa tulla moikkaamaan.

 

 

 

 

 

Omia ja muiden urheilusuorituksia, rentoutumista unohtamatta.

Viikolla tuli tunne että jaksankohan edes juosta kymmentä kilometriä, kun kuitenkin se Helsinki maratonin kymppi lähestyy. Jotenkin on ollut tukkoista. Päätin lauantaina kokeilla kympin lenkkiä ja menihän se ihan helposti. Ei mihinkään ennätysaikaan, mutta sitä selitin itselleni runsailla ylämäillä ja lämpimällä ilmalla. Varmasti Helsinki Maratonilla on tasaista ja viileää....Ehkä! Ainakin siellä on juoksuseuraa. Oma juoksuseura kun oli lauantaina Virossa juoksemassa.

Viron Rakveressa Ööjooks tapahtuma oli hyvin järjestetty ja juoksu kulki hyvin. Ainoastaan se oli harmittava tekijä, että juoksijoiden seassa oli runsaasti kävelijöitä joita joutui väistelemään ja siksi oma juoksu ja oman juoksun rytmi löytyi kunnolla vasta noin kilometrin päässä lähdöstä. Tämä oli miesten reissu, jossa Jussi oli ystävänsä ja kanssa. Ehkä ensi vuonna minäkin mukana.

Mitali joka sieltä tuli on kyllä hieno.

Miesten ollessa reissussa, lähdin minä ystäväni kanssa hiukan tuulettumaan ja katsomaan Allas Sea Poolille Vesteristä yhtyeineen.  Pieni rentoutuminen, niin jaksaa sitten taas treenata. Vesterinen veti hyvän keikan ja mikä parasta meille "väsyneille vanhuksille" keikka alkoi jo klo 19.30, joten olimme kotona jo hyvissä ajoin. 

Sunnuntaina ei ehtinyt itse juoksemaan, mutta kävimme ihailemassa muiden, oikeiden urheilijoiden, suorituksia. Motonet GP Leppävaaran urheilupuistossa oli kerännyt suomen tähtikaartia paikalle. Kiva oli seurata erilaisia urheilulajeja ja jännittää sekä kannustaa urheilijoita hyviin suorituksiin. Mukava tunnelma katsomossa ja tottakai grillimakkaraa grillistä. Kiva päivä. Nyt jaksaa taas itsekin treenata ja kyllä siellä tulikin tunne että onpa ihanaa taas kun uusi päivä koittaa ja pääsee juoksemaan itsekin. Uudet juoksukengät tuli tilattua myös tänä viikonloppuna, Sulo Vilenin sanoin: "Kun halvalla sai..."

Toki sunnuntaina tuli tehtyä koiran kanssa pitkä, reilun tunnin kävelylenkki, joka menkööt matalasykkeisenä pk treeninä tälle viikonlopulle. Palauttava lenkki olikin, koska jalat tuntuivat tosi hyviltä seuraavana päivänä.

Nooralotta Neziri

Päivän kruunasi yhteiskuva ratakelaaja Leo-Pekka Tähden kanssa.

Kotitreeniä ja kilometrejä

Kuluneeseen viikkoon kuuluu loman jälkeinen työn aloitus ja siihen kuuluva väsymys. Motivaation ylläpitämiseksi ilmoittauduin HSL:n kilometrikisaan mukavan porukan kanssa. Nyt  vain sitten keräillään jalkaisin tulevia kilometrejä. Työn ohessa niitä tulee onneksi hyvin ja hölkkäkilsatkin saa sinne laitella.

Kotitreeniä täytyy yrittää välillä tehdä, vaikka kuinka kovasti sohva vetäisi puoleensa. Selkävikaisena myös fyssarin määräämät jumpat täytyy muistaa tehdä. Pari viikkoa lomalla ilman juoksua ja liikuntaa, niin heti huomaa selässä että ei ole liikuttu. Erityiseesti aamuisin on selkä todella jäykkänä.

Kävin netissä ilmoittautumassa  Vantaan maratonin 1/4-maratonille eli Fun Runiin. Pikkuisen yli 10 km, joten nyt on taas tavoite jota varten harjoitella. Pikkuhiljaa kohti Honolulua näillä välitavoitteilla. Eilen jo katseltiin majoituksia Honoluluun ja voi että on ihania paikkoja maailmassa. Vielä ei voi, eikä ehkä kannatakkaan varata majoitusta, vaikka mieli tekisi. 

Viikon kuluttua on Helsinki Maratonin 10 km edessä. Sinne lähden mitalin kiilto silmissä, mutta en tekemään ennätystä. Nyt ei tunnu siltä, mutta eihän sitä tiedä miltä tuntuu viikon kuluttua. Onneksi kaikki maaliintulijat saavat mitalin ja mä oon tyytyväinen maaliinpääsystä. Tälle viikonlopulle pitkä lenkki juosten sekä koiran kanssa kävellen ja sunnuntaina yleisurheilua. Myöhemmin kuulumisia Ööjooks-tapahtumasta Virosta, jossa Jussi on juoksemassa.

Sohva täynnä, pitää olla jo kahdessa kerroksessa. :-)

Ennen ja nyt....Vähän taustoja ja nykypäivää

Mietin tässä että varmaan voisin vähän kertoa itsestäni ja liikuntahistoriastani.

Lapsuudesta varhaisaikuisuuteen (8v-20v) harrastin joukkuevoimistelua Kotkan Kirissä. Omat joukkuekaverit oli tärkeitä ja vietimme yhdessä paljon vapaa-aikaa. Tosin harkkojen jälkeen sitä ei paljon ollut, mutta eihän sitä silloin huomannut. 

Lopetettuani voimistelun ja muutettuani Espooseen opiskelemaan ei juurikaan enää koulujen jumppasalit houkutelleet, joten kaikki vapaa-ajan siihen suuntaan oleva liikunta jäi. Innostuin välillä käymään salilla tai ryhmäliikuntatunneilla, mutta nekin aina jäivät jonkin ajan kuluttua. Liikunnallinen olen aina ollut ja koulussa liikunta oli se paras juttu. 

Kuvassa minä 7-vuotiaana ballerinana.

Vuosina 1995 ja 1998 syntyi perheeseen ensin poika ja sitten tyttö joten liikuntajutut jäivät taka-alalle, eikä juuri edes kiinnostaneetkaan. Lasten vähän kasvaessa aloitin uudelleen lapsuuden toisen harrastuksen ratsastuksen, jota jatkoinkin useamman vuoden. Sen loputtua liikuntajutut jäivät taas. Välillä haaveilin juoksusta, mutta se tuntui muutamien lenkkien jälkeen niin puuduttavalta että aina lopetin kesken. Kaikenlaisia hetkellisiä liikuntaharrastuksia on vuosien mittaan ollut, mutta ne on yleensä unohtuneet ajan kanssa.

Hypätäänpä nykyaikaan niin ei tule liian pitkä selostus. Jussin tavattuani olen harrastanut juoksua puolitoista vuotta, kuten edellisessä kirjoituksessa jo mainitsinkin. Olen pitänyt motivaatiota yllä siten että vuonna 2018 keväällä, kun vasta aloittelin juoksu-uraa, ilmoittauduin seuraavan kevään eli 2019 Helsinki10:lle. Siinä sitä oli vuosi aikaa treenata sitä että jaksaa juosta 10 km. 

Tuntui aivan mahdottomalta, mutta periksi en antanut ja se lappujuoksu menikin oikein hyvin. 

Välissä käytiin juoksemassa yhdessä Joulujuoksu 5 km,

joka olikin mun eka juoksu lappu rinnassa eli lappujuoksu. Tänä kesänä ilmoittauduin ensi kesän HHM:n (Helsinki Half Maraton) joten nyt on tavoitteena puolimaraton ensi kesänä.

Seuraava lappujuoksu on Helsinki Marathonin 10 km reilun viikon kuluttua ja siihen nyt pitää taas valmistautua. Tuntuu että jalka painaa lenkeillä, mutta eiköhän siellä osittain tunnelma vie mukanaan. Jussi juoksee tapahtumassa puolimaratonin. Sitä ennen Jussi käy vielä Rakveressa Virossa osallistumassa Ööjooks tapahtumaan, matkana 10 km.

Mun peruskuntoa pitää yllä koira Siru, jonka kanssa tulee lenkkeiltyä pakostikin ja työnpuolesta lykin lastenvaunuja, kaiken kokoisia, värisiä, painoisia ja mallisia ympäri asuinalueita. Asiakkaalta toiselle pyöräilen, joten vaihtelua liikkumiseen tulee sitä kautta. 

Olen siis 48-vuotias nainen joka on sohvaperunavuosistaan herännyt taas liikkumaan. Juoksu on ihanaa ja teen sitä omaksi ilokseni. Vauhti ei päätä huimaa, eikä vuosittaiset kilometrimäärät ole järisyttäviä. Harrastuksessa minulle on tärkeintä se että olen itse tyytyväinen, vaikka  vauhti onkin hidasta. Se että voin ja jaksan on tärkeintä, kilometrit ja vauhti lisääntyvät ajallaan, jos ovat lisääntyäkseen.

Me ja ajatus...

Me ollaan juokseva pariskunta, minä Eija ja aviomieheni Jussi. Häät vietettiin 3.8.2019 ja nyt kuljetaan yhtämatkaa kohti unelmaa.

Kun tapasimme, vain Jussi harrasti juoksua, minä vannoin etten koskaan juokse. Päätin kuitenkin kokeilla, ihan vain kokeilla miltä se juoksu tuntuisi, kun nyt oli elämässä ihminen joka opastaisi ja tsemppaisi.
Nyt on minulla juoksuharrastusta takana puolitoista vuotta ja Jussilla muutamia vuosia enemmän. Jussi on juossut jo maratonejakin, minä toistaiseksi vain haaveilen niistä.

Miksi ihmeessä Honoluluun??
Jussin pitkäaikainen haave on ollut maratonmatka Honoluluun. No minähän siitä innostuin myös ja maalailin mielikuvaa itsestäni juoksemassa Honolulun maratonia samana vuonna kun täytän 50v, se olisi myös ensimmäinen maratonini. Epäilyttää hiukan miten tämän maratonin kanssa käy...kykenenkö siihen vai enkö kykene. Tämä Blogi seuraa matkaamme ja valmistautumistamme Honolulun maratonille 12.12.2021

Perheeseemme kuuluu myös karvainen lenkkikaveri Siru

Juostessa kehon toimintoja mittaa Polarin M600 kellot.

Tervetuloa seuraamaan matkaamme Honoluluun. Monta treeniä vielä juostavana ja paljon rahaa säästettävänä, mutta me tehdään se.... :-)