Kohti Nizza-Cannesia

Tämä viikko on treenattu kohti Nízza-Cannes maratonia ja 20 km matkaa.

Kevyttä peruskestävyyslenkkiä tehty ja vauhtirullailuja vähän. Sunnuntaina todella huono keli pisti miettimään kumpi olisi parempi juoksumatto, vai sisärata. Päädyttiin sisäradalle, vaikka salikorttimaksu tulee joka kuukausi. Siellä on käyty viimeksi joskus viime talvena. No jospa sitä saisi aikaiseksi lähteä salille kun talvi taas tulee.
Esportin sisäradalla oli aika paljonkin juoksijoita, jotka välittävät märästä ja pimeästä yhtä vähän kuin mekin.
Meillä oli 1h 30min treeni ja päälle 5x100m rullailuja. Täytyy tunnustaa että melko yksitoikkoista oli taittaa matkaa 400m:n juoksurataa 30 kertaa ympäri. Monta kertaa ehti juoksijat vaihtua ympärillä ja salitreenaajat myös. Rata kun menee kuntosalin ohi, niin että sinne näkee myös.
Tasan 12 km tuli matkaa ja pari kierrosta tuli rullailuista.
Vauhtirullaukset meni yllättävän helposti, vaikka oli jo puolentoista tunnin juoksu takana. Hyvä fiilis oli juosta muutaman löhöily ja väsymyspäivän jälkeen.

Maanantaina, eli Esportilla juoksusta seuraavana päivänä oli taas peruskestävyyslenkki, tällä kertaa 75 min. Ulkona pimeää ja satoi räntää. Jussi kävi juoksemassa jo päivällä valoisan aikaan, mutta mä en töiden takia ehtinyt, joten menin illalla.
Kauheesti kaikkea muuta yritin keksiä, ettei olisi tarvinnut lähteä pimeään ja märkään. Sanoin Jussille lähtiessä että todennäköisesti en ole koko aikaa edes lenkillä.
Kuitenkin kun pääsin liikkeelle huomasin että oli todella kiva sää. Tuli ihan joulufiilis kun oli vähän lunta maassa. Laulelin juostessani joululauluja, enkä edes mennyt kotiin aiemmin, vaan juoksi koko matkan. Uudet sykevyöt toimii hyvin ja näyttää todella tasaista sykettä.

Tähän viikkoon olisi kuulunut myös lihaskuntotreeniä, niinkuin joka viikkoon. Yleensä olen jonkin verran niitä saanut tehtyäkin, mutta tällä viikolla on ollut niin väsynyt olo että ei vaan ole saanut aikaiseksi. Jalkajumppaa kuitenkin sain vähän tehtyä. Parempi sekin kuin ei mitään. Talven aikana on pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä pari kertaa viikossa lihaskuntotreeniä. Meillä on hyvät ohjeetkin siihen Venla tehnyt oikein videoiden muodossa. Ei voida ainakaan väittää ettei muka tiedetä mitä pitää tehdä. Juoksijalehden nettisivuilla oli hyvä kirjoitus pitkän matkan juoksun treenaamisesta ja siinä yhtenä tärkeänä osana lihaskuntoreeni.
tuloksen-takana-on-muutakin-kuin-pelkka-hyva-kunto tässä  linkki lehden kirjoitukseen.

Loppuviikko menee valmisteutuessa juoksuun. Kevyitä lyhyitä lenkkejä, jotta aineenvaihdunta pysyy toiminnassa. Torstaina lennetään Nizzaan ja lennon jälkeen pientä liikettä, jotta ei aivan keho jumiudu. Ruokailuissa kiinnitetään huomiota hiilaritankkaukseen ja nesteytykseen. Nyt on kaikki mahdollinen tehty ja katsotaan mihin se riittää. Jussi juoksee 3.11. maratonin ja minä 20 km. Onnnea meille tulevaan juoksuun! Seuraava kirjoitus on juoksuraportti, nyt keskityn pakkaamiseen, matkustamiseen ja juoksuun valmistautumiseen.

Loman odotusta

Loman odotus päivät....alkais jo!!
Jokainen tietää mitä se on. Ei jaksaisi enää päivääkään.
Tähän asti on mennyt hyvin ja positiivisesti. Alkuviikosta jaksoin vielä käydä tekemässä vauhtikestävyystreeninkin.
Nyt on iskenyt toi jaksamattomuus. Enää neljä työpäivää lomaan....jee. Onko pakko mennä töihin....Yh!?

Jaksamisjuomaa jaksamiseen. Kokeilen miltä tuntuu ja sopiiko vatsalle.

Kesäloma meni häitä valmistellessa, mikä tietysti oli ihanaa. Sukulaisia ranskasta kylässä ja ovat aina meille tervetulleita. Loma tosin meni siinä hälinässä. Ei ehtinyt kauheesti rentoutua. Mökillä kyllä oltiin pari yötä, mutta silloinkin oli vähän ohjelmaa. Nyt on loma tervetullut, jotta saa aikaa omaan rentoutumiseen ja yhdessäoloon.

Tänään peruskestävyys lenkki, 12 km ja 1.40h, oli raskasta. Tuntui etta jalat on täytetty betonilla. Oma rakas mieheni osti minulle sykevyön ja sitä toki oli kiva kokeilla miten se toimii ja miltä tuntuu. Tähän asti olen käyttänyt vain kelloa ja rannesykemittausta. Vyö tuntui yllättäin, ei miltään, ja niinhän sen pitää ollakin. Ei hierrä eikä kierrä.

Juoksu oli tahmeaa, tuntui että yleensä kevyt askellus oli tänään raskasta lompsuttelua. Sykkeet pysyi helposti aisoissa ja sen osalta meno oli helppoa. Loppumatkasta alkoi sukka hiertämään pikkuvarvasta. Kuka käski laittamaan paksut froteesukat? Olinpa tyhmä. Lenkin loppumatka oli pakko kävellä.

Siru on lähdössä meidän loman ajaksi mamman ja papan luo Kotkaan hoitoon. Täytyy tunnustaa että odotan sitäkin, vaikka Siru onkin meille rakas. Ihanaa viettää vähän aikaa niin ettei tarvitse ulkoiluttaa ja olla kiinni koirassa.
Siru onneksi viihtyy hyvin Kotkassa, koska saa juosta pihalla vapaana ja katsella telkkaria papan sylissä. Papalta saa aina jotain herkkuja. Siellä saa nukkua sängyssä ja haukkua ohikulkijoita ikkunassa. Kotona noita kahta ei saa tehdä ja herkkujakin tulee aika naftisti.

Possu vaan räjähti. 😅

Kaipa tässä väsyneessä fiiliksessä oman osansa tekee pimeä vuodenaika. Onneksi lomalla kutsuu Ranskan Riviera ja Pariisi. Ohjelmassa on Nizza-Cannes maraton ja muuta mukavaa yhdessäoloa.

Loman jälkeen vähän uutta projektia, mutta siitä myöhemmin. Vielä ei ole aika paljastaa sitä.

Kauniita ja aurinkoisia päiviäkin on ollut ja tulee vielä. Pimeä aika ei onneksi kestä loputtomiin ja loppujen lopuksi aika vähän aikaa. Kaipa näitä väsyneitä ja synkkiä päiviä ja lenkkejä tarvitaan, jotta niistä hyvistä ja ihanista osaa sitten taas nauttia.

Ahkeraa treeniä

Tällä viikolla on treenattu ahkerasti Vantaan Maratonin jälkeen.

Treenit harjoitusohjelman mukaan jatkuu ja Nizza-Cannes maraton lähestyy.
Peruskestävyystreeniä alkuviikosta palauttavana juoksu-kävely yhdistelmänä.  Sirun kanssa kävin lenkillä ja Jussi käytti myös Sirun kevyellä juoksulenkillä.

Keskiviikkona olimme juoksuringin treeneissä Pirkkolan urheilupuistossa. Aiheena tällä kertaa tasavauhtinen kevyt lenkki 45 min. Treeneissä oli kolme tasoryhmää niin että jokaiselle osallistujalle oli varmasti oma sopivan vauhtinen ryhmä. Meille harjoitusohjelma määräsi vielä lisäksi juoksemaan 30-45 min lisälenkkiä. Vieraiden maastojen ja pimeyden takia päätimme juosta lisäajan kentällä. Satoi vettä ja oli oikein hapekas sää :-)

Kevyiden lenkkien lisäksi tällä viikolla on treenattu vauhtikestävyyttä 3 min vedoin ja 2 min palautuksilla. Yllättävän helposti syke nousee liikaa noissa ja välillä pitää vedon aikana kävellä. Kaipa sitä vaan luulee että pitää juosta tosi kovaa ja lähtee juoksemaan liian vauhdikkaasti. Ajan kanssa oppii ne omat sykerajat ja miltä minkäkin sykkeinen vauhti tuntuu. Treeniä vaan lisää. Ilmat suosivat tälläkin lenkillä ja ihana syksyinen auringonpaiste sai juoksunkin tuntumaan mukavalta.

Venlan kanssa vedettiin juoksutekniikka treeniä loppuviikosta. Alkuun yhteinen peruskestävyyslenkki ja lenkin jälkeen kävimme läpi juoksutekniikkaa ja tekniikkarullauksia sekä koordinaatioharjoituksia ja venytyksiä. Venla tekee meille vielä videot ja ohjeet kotitreeniin, ettei mitään vain pääse unohtumaan. Nyt on niin hyvä treeniohjelma, että jos tällä ei maraton ja 20 km Nizzassa onnistu niin sitten ei millää

           

Sunnuntaina vietin päivän I Love me messuilla ja Jussi vietti päivänsä töissä. Messuilla tuli käveltyä paljon ja monta tuntia saimme aikaa siellä kulumaan. Oli kiva päivä, vaikka porukkaa oli paljon. Messuilta menimme vielä "fiksuina" Mall Of Triplaan syömään. Se oli virhe. Tripla oli aivan täynnä ihmisiä ja kaikissa mahdollisissa ravintoloissa ja kahviloissa kilometrin jonot. Saimme lopulta ruokaa Pizza Hutista. Meinasi iskeä toivottomuus siinä ihmispaljoudessa ja tuli hikikin.

Illalla vielä tein lihaskuntoreeniä ja jalkajumppaa, lämmittelynä hyppynaruhyppelyä. Alakerran naapuri varmaan tykkää hyvää. Hän soittaa kitaraa ja laulaa niin että se kuuluu meille, joten eiköhän tässä olla aika tasoissa.
Huomenna maanantaina OMT-terapeutille. Tästä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon ja uusiin treeneihin. Ensi viikolla on taas harjoitusohjelmassa uusia treenejä.

Kisaraporttia

Hyvä kisa aloitetaan hyvällä valmistautumisella. Se me huomattiin lauantaina juostun Vantaan maratonin kohdalla.
Viikon aikana tehtiin valmentajan ohjeiden mukaan treenejä. Maanantaina happivetoja, sisältäen alkuun ja loppuun kunnon verkkalenkit. Pari päivää ennen kisaa vielä peruskestävyyslenkkiä ja vähän keskivartalojumppaa. Kisapäivänä ennen kisaa kevyttä lämmittelyä ja vähän venyttelyä.

Ruokailujen suhteen ohjeet menivät myös nappiin. Keskiviikko ja torstai alkoivat runsailla aamupuuroilla raejuuston ja marjojen kera. Lounaaksi ja päivälliseksi todella runsaat pasta-annokset, mulla ehkä jopa liikaakin, koska olin aivan ähkyssä. Lisäksi vähän suklaata ja perjantai-iltana karkkia. No niistä saa energiaa :-)
Perjantai päivä meni normaalilla ruoalla ja normaaleilla määrillä. Lauantaina eli kisapäivänä reipas puuroannos ja vielä ennen kisapaikalle lähtöä iso annos pastaa. Juuri ennen kisaa vielä banaania. Minä otin myös yhden geelin, Jussi otti geelit mukaan juoksuun.

Kuva otettu Vantaan maratonin Google kuvista. Kuvaajan nimi ei tiedossa.

Oma valmentaja mukana juoksutapahtumassa oli kiva lisä valmistautumiseen ja antoi lisää puhtia ja ehkä näyttämisen halua myös. Kyllä me pystytään tähän ja saadaan tuloksia aikaan.
Valmentaja oli antanut juoksuun meille erilaisia strategioita. Jussi päätti lähteä juoksemaan nousujohteisesti. Minä päätin että lähden juoksemaan oman tuntuman mukaan, sen enempää kelloon tuijottelematta.


Jussi osallistui puolimaratonille ja sai tehtyä todella hyvän juoksun ja juuri siten kuin oli aikonutkin juosta.  Aika oli 2.15.47. kilometrien väliajat olivat 6.40 ja 5.56 välissä. Jussi on todella tyytyväinen juoksuunsa ja etenkin siihen että koko matka meni juosten, ilman kävelyitä. Juomapisteellä oli ollut pakko pysähtyä hetkeksi.

Kuva otettu  Vantaan maratonin Google kuvista. Kuvaajan nimestä ei tietoa.

Minä juoksin Fun Runin eli 1/4 maratonin, 10,5 km. Juoksu meni paremmin kuin osasin odottaa. Sain kaveriksi matkalle Hannan, jota en ennestään tuntenut, mutta nyt tunnemme. Hanna oli jutustelemassa erään tuttavani kanssa kun menin häntä tervehtimään ja tuli puhetta siinä matkan tavoitteesta. Sanoin että maaliin pääsy on tavoite ja yleensä olen juossut kympin noin 1.07 aikaan. Hanna totesi siihen että hän lähtee mun kanssa juoksemaan ja asia oli sillä selvä.

Kuva Vantaan maratonin Google kuvista. Kuvaajan nimi ei tiedossa.

Juoksu sujui kokoajan mukavasti jutustellen. Hanna on juossut aiemmin puolimaratoneja ja kymppejä, mutta nyt on juoksussa ollut taukoa. Tämä oli eka kisa pitkiin aikoihin. Juoksimme 6.41-6.14min/km, kun  valmentajan ohje oli juosta alkuun  5-6 km 7.30-7 min/km ja loppua kohden kiristäen. Menimme kuitenkin aika tasaisesti 6.30min/km vauhtia koko matkan. Matka sujui kivasti ja yllättävän helposti. Kertaakaan ei tullut matkan aikana se vanha tunne että jalat ei enää jaksa. Jalat ja koko nainen jaksoi hyvin viimeiselle kilometrille asti. Vikalla kilsalla Hanna halusi kokeilla sykerajojaan ja lähti kovempaan vauhtiin. Minä jäin etenemään omaa vauhtiani. Jalka alkoi jo painaa, mutta lopussa, viimeisillä metreillä löytyi vielä puhtia loppukiriin. Saavuin maaliin ajassa 1.08.08.

Kun kymmenen kilometriä tuli täyteen, katsoin kelloa että oma kympin enkka tuli juostua. Siitä sai puhtia vielä viimeiselle 500:lle metrille. Maaliin päästyäni Hanna odotteli siellä ja vaihdoimme vielä nopeat kuulumiset ja tottakai pakollinen yhteiskuva. Olipa ihanaa taas juosta kun olli seuraa ja sai tutustua uuteen ihanaan ihmiseen.

Juoksun jälkeen riensin nopeasti suihkuun, aikomuksena nähdä Jussin maaliin tulo. Suihkussa oli kuitenkin sen verran ruuhkaa että juuri ja juuri myöhästyin. Jussi juoksi maaliin juuri kun tulin takaisin ulos. Menin vastaan ja iloinen mies oli vastassa, vaikka juoksu olikin ollut rankka. Ei kuitenkaan liian rankka.

Juoksujen jälkeen kumpikin sai valkulta onnitteluviestejä, tämä oli seurannut juoksujamme tiukasti nenä kiinni kännykän tulospalvelussa ja oli meistä todella ylpeä. Kisapaikalle hän ei ehtinyt enää jäädä.

Itse tapahtumasta sanon sen verran että se oli hyvin järjestetty. Reitti oli hyvin opastettu, eikä ollut mahdollisuutta eksymiseen. Hyvä tasainen reitti. Maksoin osallistumiseni Eazybreakillä ja sepä ei ollutkään mennyt järjestäjille asti. Siitä huolimatta numeroni löytyi ja nimikin oli painettuna siihen. Kokonaisuudessaan jäi hyvä olo. Varmasti osallistumme toistekin.

Juoksun jälkeen oli hyvä lähteä mitali kaulassa syömään ja tietysti Raxiin. Sieltä saa nälkäinen juoksija ruokaa heti, ei tarvitse odotella tilauksen valmistumista. Näytti siellä olevan muitakin samaan tapahtumaan osallistuneita.

Juoksun jälkeisenä päivänä kävimme mitalikahveilla ja leivoksilla. Mielestämme olimme ne ansainneet. Ai että maistui hyvälle.

Seuraavana päivänä vielä Sirun kanssa palauttava lenkki Villa Elfvikin maastoissa. Tästä on taas hyvä jatkaa uusiin koitoksiin ja yhteistyötä valmentajan kanssa. 

Pohdintaa elämänmuutoksesta.

Elämänmuutos, mitä se on.
Olemme Jussin kanssa olleet mukana useassa Fitfarmin valmennuksessa hakemassa uutta suuntaa ruokailuihin ja liikkumiseen. Toki juoksu on ollut kokoajan mukana kuvioissa ja ruokailuihin olemme saaneet todella hyvin apuja.
Nämä valmennukset ovat saaneet nyt viime aikoina minut miettimään käsitettä elämänmuutos. Mitä se tarkoittaa ja miten se tehdään? Tarkoittaako se että unohdetaan elää vai tarkoittaako se sitä että muut ihmiset kuvittelevat sinun unohtavan elää?
Usein saa kuulla muilta ihmisiltä kommentteja tyyliin "ainiin, sullahan on se oma ruokavalio" tai "ethän sä voi tota pullaa tai grillimakkaraa syödä" tai "kauhee kuinka sä oot laihtunut". Toisaalta valmennusten omista Facebook ryhmistä saa lukea kommentteja tyyliin "söin pullan tai söin vahingossä pastaa 10g liikaa, kaikki on nyt pilalla". Nämä kommentit saavat minut miettimään elämänmuutoksen tarkoitusta ja sitä miten elämänmuutos pitäisi sisäistää.
Usein mietin myös muita ympärillä olevia ihmisiä ja sitä kuinka he kohtaavat ihmisen joka haluaa elämänmuutosta ja tekee kovasti töitä sen eteen. Näistä Facebook ryhmistä saa usein lukea myös sitä, että työkaverit, perheenjäsenet tai sukulaiset eivät ymmärrä sitä että joku haluaa parantaa elämänsä laatua, vaan vähättelevät, härnäävät tai jopa kiusaavat.

Tää mun pohdinta ei tarkoita sitä, että arvostelisin sitä miten jokainen omaa elämäänsä elää tai toteuttaa, eikä etenkään sitä etteikö todella tiukka elämänmuutos olisi joillekin ihmisille tarpeellinen ja jopa elämän jatkumiselle ehdottoman tärkeä.

Moni aloittaa erilaisia lyhyitä laihdutuskuureja, kuntokuureja, ym. kuureja, jotka kestävät hetken aikaa. On vatsalihas -ja lankutushaastetta, tipatonta tammikuuta ja niin edelleen. Jokainen tietää että kuurin loputtua on yleensä paluu vanhaan.
Elämänmuutos, jos sitä haluaa, tarkoittaa yleensä sitä että omassa elämässä moni tutuksi tullut asia muuttuu pysyvästi. Elämänmuutos ei tapahdu hetkessä, ei viikossa, eikä vuodessa, vaan puhutaan vuosista, loppuelämästä.

Itse aloitin elämänmuutoksen vaihtamalla työpaikkaa. Vanha työpaikka jossa olin ollut samalla alalla lähes 20 vuotta, sai jäädä ja laiva lähti muuttamaan suuntaa. Kun laiva kerran lähti muuttamaan suuntaa, niin päätin vetää kertaalleen itse itseni kölin alta ja tein seuraavan päätöksen. Parisuhde jossa voin huonosti sai jäädä. Ei se ollut helppoa, mutta selvisin.

Nyt olemme Jussin kanssa onnellisesti yhdessä ja yhteistä onnellista elämää elämässä. Elämänmuutos on tapahtunut ja tapahtuu kokoajan. Olemme jo reilu vuosi sitten aloittaneet elämäntaparemontin ruokailujen suhteen. Se ei tarkoita meidän kohdalla että unohtaisimme elää ja nauttia hyvästä ruoasta, herkuista tai sauna oluesta. Se tarkoittaa kokonaisuutta. Kokonaisuus tarkoittaa sitä että pääasiassa meidän perheessä syödään hyvää, tuoreista raaka-aineista itse tehtyä ruokaa ja mikä tärkeintä oikean ruokailurytmin mukaan. Yritämme parhaamme mukaan syödä niin että se tukisi juoksuharrastusta, eikä menetetyt kilot pääsisi palaamaan takaisin. Toki juoksuharrastus kuluu myös tähän elämänmuutosprosessiin. Sohvaperunasta juoksijaksi, ei ole aina ollut helppo tie.

Meille elämänmuutos tuo myös yhteisiä unelmia, mutta myös yhteisiä haasteita. Yhdessä toinen toistamme tukien kuljemme tietä, jota ei horjuta silloin tällöin syöty pulla, jätskiannos, lasi viiniä tai omat karkkipussit.
Joudun välillä selittelemään laihtumistani. Kommentoijille totean vain, että kun tarpeeksi juoksee niin läskit ei vain pysy mukana. Mielestäni en ole liian laiha, vaan hyvin voiva. Jussi taas saa ihailuja uudesta muodostaan.

Ihailen kaikkia rohkeita ihmisiä jotka tekevät isoja muutoksia elämäänsä ja toteuttavat unelmiaan. Instagramissa seuraan juuri ihaillen entisen uutisankkurin elämänmuutosta. Siskoni on rohkea nainen joka seuraa ja toteuttaa unelmiaan, olen niin ylpeä hänestä.
Elämänmuutos ei todellakaan tarkoita sitä, niin kuin meillä että liikutaan ja syödään oikein, vaan kaikenlaisia toimia jolla oma elämä saadaan pysyvästi sellaiseksi että siinä on itse mukava olla.

Tämä oli nyt tällainen avautuminen tästä aiheesta. Toivottavasti saitte kiinni siitä mitä tällä haen, tai tarkoitan.  Kaikille elämänmuutosta tai uutta elämäntapaa suunnitteleville tai toteuttaville sanon loppuun viisaan PT:n Matias Koistisen sanat KOKONAISUUS RATKAISEE! ja TOSISSAAN, VAAN EI TOTISENA!

Kuvina tähän postaukseen laitan kuvan itsestäni vuosien takaa, kun harrastin tosissaan voimistelua. Kuva on jostain kisoista otettu, taitaa olla naiset 16-18v sarjassa. Silloin keräiltiin mitaleja piirinmestaruuskisoista ja TUL:n mestaruuskisoista.
Toinen kuva nykypäivää, josta näkee muutoksen, jonka elämänmuutos on tuonut.
Näillä ajatuksilla matka Honoluluun jatkuu...

Ekat treenit valmentajan kanssa

Edellisestä postauksesta on kulunut jo hävyttömän kauan, anteeksi vain lukijani. Kaikenlaista ohjelmaa on ollut ja iltatöitä, joten ei ole vain ehtinyt tai jaksanut keskittyä kirjoittamiseen. Lupaan parantaa tapanai.

Treenit valmentajan kanssa on nyt aloitettu ja molemmilla osapuolilla on todella hyvä fiilis tulevasta. Ensimmäiset tunnustelevat ja syksyn juoksutapahtumat huomioon ottavat treeniohjelmat ollaan saatu ja hyvältä vaikuttaa. Kunhan Venla oppii tuntemaan meitä paremmin ja tietää enemmin meidän kuntotasosta ym. niin sen mukaan sitten harjoitusohjelmat muuttuvat ja elävät.

Juoksuringin treenit jatkuvat ja tämän viikon torstaina olikin ohjelmassa vauhtikestävyystreeniä ja vinkkejä vauhtikestävyysharjoitteluun Eläintarhan kentällä Helsingissä. Ilma oli viileä, mutta todella kiva oli huomata että innokkaita juoksijoita se ei haitannut. Iso porukka osallistui treeneihin ja vanhoja sekä uusia osallistujia oli mukana. Kiva tunnelma niinkuin aina ja uusia tuttavuuksia joiden kanssa jutella.

Treenit oli suunniteltu siten että jokaiselle oli jotakin oman kuntotason mukaan. Treenit oli jaettu kolmeen luokkaan 3x3x200m siten että 3x200m ja välissä 100m kevyttä juoksu/kävelyä. Jokainen 200m aina vähän kovempana vetona. Toinen luokka oli 3x3x400m ja jokaisen 400m:n jälkeen minuutin palautus paikallaan. Kolmantena oli 3x3x800m, jossa myös minuutin palautus jokaisen 800m:n vedon jälkeen. Jokainen veto siis vielä hiukan kovempaa kuin edellinen.
Me juoksimme ensimmäisen, eli kevyimmän treenin, koska perjantaille oli suunniteltu Venlan kanssa treenit Liikuntamyllyyn Helsinkiin. Näin emme rasita itseämme liikaa juoksuringin treeneissä.

Ensimmäiset yhteiset treenit Venlan kanssa pidettiin Liikuntamyllyssä Helsingissä.  Emme olleetkaan aiemmin käyneet siellä ja sehän olikin aika mahtava paikka. Yleisurheiluun hienot sisäharjoittelutilat ja koululaisia liikuntatunnilla. Venlalle kovinkin tuttu paikka oman urheilu-uransa ajoilta.

Aloitimme treenit kevyellä verkalla juoksuradalla, jonka jälkeen siirryimme juoksumatolle. Tänään otimme selvää valmentajan valvovan silmän alla sykerajoista. Tulokset tulevat myöhemmin, mutta jatkossa tiedämme miten treenata.

Juoksumatto osuuden jälkeen juoksimme radalla lyhyitä vetoja, joista Venla otti videokuvaa ja videot kävimme läpi vielä yhdessä. Suuria ongelmia juoksuasentoon tai tekniikkaan liittyen ei ollut, mutta jotain kuitenkin molemmilla. Minulla ongelmat liittyivät alavartaloon ja jalkoihin ja Jussilla lantioon ja yläkroppaan.
Näillä tiedoilla Venla rakentaa meille treeniohjelmat, joka sisältää liikkuvuus ja lihaskuntotreeniä huomioon ottaen ongelma-alueet. Videoista heräsi kysymys myös siitä, että johtuuko minun selkäkivut myös virheellisestä askelluksesta. Kun nämä asiat saadaan kuntoon niin nähdään oliko niistä selkään apuja.
Lopuksi vielä siirryimme lounaalle Liikuntamyllyn ravintolaan ja kävimme läpi tämänhetkistä neljän viikon treeniohjelmaa.

Tästä kuvasta nähtävissä ongelma, joka löytyi molempien juoksuasennosta. Minulla vielä enemmin kuin Jussilla. Lantio jää alas ja tästä johtuen pakaralihas ei työskentele kunnolla. Etureidet rasittuvat ja kipeytyvät.

Olemme todella tyytyväisiä siihen että uskalsin kysyä Venlaa meidän valkuksi ja hän suostui. Juoksutreenit saavat nyt aivan uutta näkökantaa, uudenlaista rytmitystä ja ongelma-alueet tulee hoidettua. Tästä on hyvä jatkaa kohti Honolulua Venlan hoivissa.