Yksin ja yhdessä ystävien kanssa

Kuva: Elina T

 

Viime kertaisen postauksen jälkeen, joka oli aikamoinen valitusvirsi, olen jatkanut treenejä omaan tahtiin kehoa kuunnellen. Sain paljon tsemppiviestejä lukijoilta, joten iso kiitos niistä kaikista.

Kuluneella viikolla olen tehnyt PT:n kanssa yhdessä katsottuja lihaskuntotreenejä. Täytyy sanoa että niitä kun kunnolla tekee niin lihakset saavat kyytiä ja sen kyllä huomaa seuraavana päivänä.

Viikko on pitänyt sisällään myös kevyitä lenkkejä. Olen juossut pitkiksen lähinnä ajallisesti, en niinkään kilometrejä keräillen. Puolentoista tunnin lenkki oli vain 10 km, joten hissukseen on menty ja kaikki ylämäet kävellen. Siinä tulee hyvää matalasykkeistä peruskuntotreeniä. Muut lenkit ovat olleen 5-8 km. Hengitys ei ole vieläkään normaalia, joten en uskalla nyt rehkiä vaan juoksen siten kun itsestä parhaalta tuntuu. Juosta kuitenkin täytyy ettei ihan kunto rapistu ja pysyy jonkinlainen aineenvaihdunta päällä.

Tein myös yhden vetotreenin kentällä. Juoksin 1min vetoja 5 kertaa, kävelypalautuksilla. Kovemmassa treenissä hengityskin kulki ihan yllättävän hyvin.

Mitäs juoksuharrastus olisi ilman ihania juoksukavereita, joita olen tämän harrastuksen myötä saanut. Viime lauantaina juostiin Masokistin unelma - kisa, jossa osallistujat juoksevat 100 km. Kävin siellä kannustamassa Merituulia eli Juoksujalkavipattaa-blogin kirjoittajaa. Pikaisesti sain kannustettua myös Päiviä. Merituulin kanssa juoksin kaksin yhden kierroksen, kun matkaa oli takana jo yli 80 km. Toiselle kierrokselle tuli mukaan myös Elina ja juoksimme yhdessä Merituulia kannustaen. Lisää Merituulin juoksusta voit lukea TÄÄLTÄ. Siinä on rautainen mimmi.

Tänään kavin kannustamassa Elinaa Cooperin testissä. Elina juoksi hienosti 2600m, vaikka oli aikamoisen lämmin ja aurinko paistoi suoraan juoksijoihin. Elinan Lenkillä-blogin löydät TÄÄLTÄ

Viikkoon on mahtunut myös uusi kiroparaktikko käynti ja edelleen löytyi rintarangasta korjailtavaa ja jumiutuneita kohtia. Hän käsitteli myös selkääni ja tällä hetkellä ainakin tuntuu siltä että käsittely olisi tehnyt hyvää selälle. Aika näyttää miten sen kanssa käy. 

Vaikka olenkin kaikenlaista ehtinyt viikon aikana tekemään, niin olen myös ottanut vanhoja juoksutapahtumista saatuja buffeja uusiokäyttöön. Kierrätys kunniaan....

Jussi valmistautuu Helsinki Maratonin puolikkaalle. Minä kannustan tällä kertaa. Seuraava postaus onkin sitten todennäköisesti Helsinki maratonin juoksuraportti.

Vastoinkäymiset vahvistaa, vai vahvistaako?

Blogin kirjoitus on nyt vähän ollut vaikeaa. Omat fiillikset on ollu niin huonot, että en ole saanut mitään  tekstiä aikaiseksi. Olen aloittanut ja pyyhkinyt pois.

Omat tavoitteet on olleet korkealla tai ainakin selvät koko vuoden. On ilmoittauduttu juoksutapahtumiin ja odotettu niitä. No, okei, ne on joko peruttu tai siirretty, mutta jotain kuitenkin on jäljellä. Innolla on odotettu niihin osallistumista, ystävien tapaamista ja mukavaa kihelmöivää jännitystä ja fiilistä.

Mitäs sitten kun kaikki onkin yhtäkkiä vaakalaudalla? Kun näyttää että kovasti odottamasi asiat eivät toteudu. Minä joka olen iloinnut siitä että pystyn ja voin, en yhtäkkiä pystykään. Tulee tyhjyyden tunne, joka valtaa alaa ja vie pois treenaamismotivaation. Ei oikein huvita mikään. Onneksi Jussi on kannustava ja ymmärtävä ja seisoo mun vierellä, vaikka välillä ryven itsesäälissä. Ottaa kainaloon ja lohduttaa.

Kuva: Venla Paunonen

Kaikki tämä murhe on johtunut mun hengitysongelmista, joista olen kertonut jo aiemminkin. Lenkeillä on iskenyt kamala tuska siitä että ei pysty juoksemaan. Olen miettinyt miten käy juoksutapahtumien joihin olen ilmoittautunut. Pitäisi kuitenkin jaksaa juosta kaksi puolimaratoniakin tässä syksyn aikana.

Meidän viisas valmentaja käski ottamaan rauhallisesti ja laittoi viime viikolle minulle vain pari lenkkiä, jotka pitää tehdä erittäin alhaisella sykkeellä, pk:n alarajoilla. Ei tehotreeniä, jotta hengitys vähän helpottuisi. Seuraavalla viikolla sitten yksi helppo hengitystä avaava lenkki ja 1-2 kevyempää lenkkiä. Nyt jo tuntuu että hengitys kulkee helpommin, vaikka olen tehnyt vasta nuo kaksi alhaisen sykkeen treeniä. Lisäksi olen yrittänyt tehdä mahdollisimman paljon rintarankaa avaavaa venyttelyä ja töissä taukojumppaa. Epäilen hengitysongelmien syyksi jumissa olevaa rintarankaa.

Talven tuloon aloitimme valmistautumisen eilen, eli sunnuntaina. Kävimme tapaamassa PT:tä, joka suunnittelee meille juoksijan salitreenin talven ajaksi. Eilisellä käynnillä kävimme kuitenkin vielä läpi liikkeitä, joita voisi tehdä tässä meneillään olevan juoksukauden aikana joko salilla tai kotona. Uusi tapaaminen on syksymmällä, kun juoksukausi alkaa olla ohi ja siirrymme enemmin salitreeniin juoksun ohella. Ensi kesäksi todella tarvitsee saada lisää voimaa jalkoihin ja vaikka juoksussa ei niin kamalasti käsissä voimaa tarvitakkaan, niin haluaisin vähän nättiä muotoa myös käsivarsiin.

Huomenna olen menossa kiropraktikolle, jospa hengitysongelmani ratkeaisi siellä. Verikokeissa kävin omalla kustannuksella yksityisessä labrassa ja sieltä ei löytynyt mitään hälyttävää. Ferritiinitkin ovat kunnossa. Omalla kustannuksella siksi, etten malta odottaa lääkäriin pääsyä, jotta saan jotain vastauksia. Lääkäriaika julkisella puolella vasta kuun lopussa.

Henkisesti on ollut nyt aika rankkaa tämä aika, etenkin kun kyse ei ole siitä ettenkö haluaisi juosta. Nyt kuitenkin hengitys on ollut helpompaa pari päivää ja se tuo taas luottamusta siihen, että vielä tässä juostaan ne puolimaratonit joihin olen ilmoittautunut. Olen onneksi sitkeä tyyppi, vaikka välillä itsesäälissä ryvenkin. Ja onneksi mulla on maailma paras puoliso, joka tukee ja lohduttaa.

Yks juttu vielä. Koko kesän olen odottanut että mun Mustasilmäsusanna alkaisi kukka ja nyt vihdoinkin se sen teki, joten eiköhän treenihommissakin suunta ala olla taas ylöspäin.