Vastoinkäymiset vahvistaa, vai vahvistaako?

Blogin kirjoitus on nyt vähän ollut vaikeaa. Omat fiillikset on ollu niin huonot, että en ole saanut mitään  tekstiä aikaiseksi. Olen aloittanut ja pyyhkinyt pois.

Omat tavoitteet on olleet korkealla tai ainakin selvät koko vuoden. On ilmoittauduttu juoksutapahtumiin ja odotettu niitä. No, okei, ne on joko peruttu tai siirretty, mutta jotain kuitenkin on jäljellä. Innolla on odotettu niihin osallistumista, ystävien tapaamista ja mukavaa kihelmöivää jännitystä ja fiilistä.

Mitäs sitten kun kaikki onkin yhtäkkiä vaakalaudalla? Kun näyttää että kovasti odottamasi asiat eivät toteudu. Minä joka olen iloinnut siitä että pystyn ja voin, en yhtäkkiä pystykään. Tulee tyhjyyden tunne, joka valtaa alaa ja vie pois treenaamismotivaation. Ei oikein huvita mikään. Onneksi Jussi on kannustava ja ymmärtävä ja seisoo mun vierellä, vaikka välillä ryven itsesäälissä. Ottaa kainaloon ja lohduttaa.

Kuva: Venla Paunonen

Kaikki tämä murhe on johtunut mun hengitysongelmista, joista olen kertonut jo aiemminkin. Lenkeillä on iskenyt kamala tuska siitä että ei pysty juoksemaan. Olen miettinyt miten käy juoksutapahtumien joihin olen ilmoittautunut. Pitäisi kuitenkin jaksaa juosta kaksi puolimaratoniakin tässä syksyn aikana.

Meidän viisas valmentaja käski ottamaan rauhallisesti ja laittoi viime viikolle minulle vain pari lenkkiä, jotka pitää tehdä erittäin alhaisella sykkeellä, pk:n alarajoilla. Ei tehotreeniä, jotta hengitys vähän helpottuisi. Seuraavalla viikolla sitten yksi helppo hengitystä avaava lenkki ja 1-2 kevyempää lenkkiä. Nyt jo tuntuu että hengitys kulkee helpommin, vaikka olen tehnyt vasta nuo kaksi alhaisen sykkeen treeniä. Lisäksi olen yrittänyt tehdä mahdollisimman paljon rintarankaa avaavaa venyttelyä ja töissä taukojumppaa. Epäilen hengitysongelmien syyksi jumissa olevaa rintarankaa.

Talven tuloon aloitimme valmistautumisen eilen, eli sunnuntaina. Kävimme tapaamassa PT:tä, joka suunnittelee meille juoksijan salitreenin talven ajaksi. Eilisellä käynnillä kävimme kuitenkin vielä läpi liikkeitä, joita voisi tehdä tässä meneillään olevan juoksukauden aikana joko salilla tai kotona. Uusi tapaaminen on syksymmällä, kun juoksukausi alkaa olla ohi ja siirrymme enemmin salitreeniin juoksun ohella. Ensi kesäksi todella tarvitsee saada lisää voimaa jalkoihin ja vaikka juoksussa ei niin kamalasti käsissä voimaa tarvitakkaan, niin haluaisin vähän nättiä muotoa myös käsivarsiin.

Huomenna olen menossa kiropraktikolle, jospa hengitysongelmani ratkeaisi siellä. Verikokeissa kävin omalla kustannuksella yksityisessä labrassa ja sieltä ei löytynyt mitään hälyttävää. Ferritiinitkin ovat kunnossa. Omalla kustannuksella siksi, etten malta odottaa lääkäriin pääsyä, jotta saan jotain vastauksia. Lääkäriaika julkisella puolella vasta kuun lopussa.

Henkisesti on ollut nyt aika rankkaa tämä aika, etenkin kun kyse ei ole siitä ettenkö haluaisi juosta. Nyt kuitenkin hengitys on ollut helpompaa pari päivää ja se tuo taas luottamusta siihen, että vielä tässä juostaan ne puolimaratonit joihin olen ilmoittautunut. Olen onneksi sitkeä tyyppi, vaikka välillä itsesäälissä ryvenkin. Ja onneksi mulla on maailma paras puoliso, joka tukee ja lohduttaa.

Yks juttu vielä. Koko kesän olen odottanut että mun Mustasilmäsusanna alkaisi kukka ja nyt vihdoinkin se sen teki, joten eiköhän treenihommissakin suunta ala olla taas ylöspäin.