Juoksin 7.5. omatoimi puolimaratonin hetken mielijohteesta. Juoksu vaan kulki ja tuli olo että puolikas olisi mahdollinen saavuttaa.
Tästä omasta pystymisestä innostuneena pyysin valmentajalta että laittaisi meille kunnon pitkiksen treeniohjelmaan. Halusin tietää miltä oikeasti pitkä lenkki tuntuu, olenhan treenaamassa maratonille.
Venla laittoikin näitä pitkiksiä meille usean viikon ohjelmaan kaksi. Ensimmäinen meni helteiden takia ohi, koska juuri sillä viikolla oli kesän kuumimmat ajat. Eihän sitä nyt voi helteessä tottumaton juosta, vai voiko tai kannattaisiko, Honolulussa taitaa olla aikamoinen helle.
Treeniohjelman toinen kunnon pitkis oli 30 km ja olisi pitänyt juosta viime lauantaina. Tein treeniohjelman niin kuin Venla oli sen suunnitellut, jossa valmistaudutaan pitkään lenkkiin. Lyhyitä juoksutreenejä, jotta aineenvaihdunta pysyy liikkeellä, mutta ei saa rasittaa kehoa liikaa. Lisäksi hyvät liikkuvuustreenit päälle.
Tiesin jo etukäteen että lauantaina en pitkistä tekisi, mutta perjantaina työmatkajuoksuna se menisi. Työmatkaa tulee juosten 14,8 km ja mietin että voisihan tuota jatkaa sitten pidemmällekin. Varasin mukaan geelit, juomat ja muut systeemit. Lounaaksi söin annoksen pastaa ja välipalaksi banaania ja riisikakkuja. Tankkasin työpäivän aikana Jaksamisjuomaa KLIKKLIK. Aamun aloitin hierontatuolissa ja uudestaan vielä ennen lenkkiä. Työpäivänkin suunnittelin niin että pääsen aikaisin lähtemään kotiin. Todellisuudessa lähdin vain noin 30 min etuajassa.
Matka kulki kivasti ja tällä kertaa päätin juosta ihan teitä pitkin, koska viime kerralla, kun oikaisin puiston kautta, jouduin palaamaan takaisin tien ollessa poikki veden nousun takia. Kirkkojärvi oli noussut tielle. Alkumatkasta oli vielä se ajatus että teen jonkin ylimääräisen lenkin, jotta saan pidemmän lenkin kuin normaalin työmatkan.
Päätin juosta eri reittiä kuin mitä yleensä mun työmatka on ja menin asuinalueen kautta jossa olen ennen asunut. Juoksu on hyvä tapa katsastaa paikkoja ja nyt huomasin että uusia taloja ja teitä on tullut paljon vanhoille kotikulmille. Täytyy joskus käydä tutustumassa mihin uudet tiet vievät.
Ajattelin että juoksen puiston läpi ja sillan poikki kotia kohti, mutta kuinka ollakaan taas tuli pidennys matkaan. Silta oli remontissa ja jouduin kiertämään toisen sillan kautta. Tällä kertaa matka lisääntyi kuitenkin vain muutaman 100 metriä.
Puolessa välissä lenkkiä vielä ajattelin että teen ylimääräisen kierroksen jostain, että tulee oikeasti pitkä lenkki. Kodin lähestyessä päätin kuitenkin mennä suorinta tietä kotiin.
Matkaa oli jäljellä vielä n. 3 km, kun alkoi pikkuinen sade. Mietin että täytyy kiristää vauhtia, jotta en kastu. Nyt viimeistään päätös juosta kotiin ilman lisälenkkiä vahvistui. Kotiin päästyäni olin iloinen siitä että pystyin juoksemaan lähes koko matkan pk-sykkeillä. Kertaalleen sykkeet nousivat, kun innostuin ohittamaan toista juoksijaa. Se on mulle niin harvinaista herkkua. Yleensä minut ohitetaan. Matka taittui n. 10 min nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla huhtikuussa. Jälkeenpäin ajatellen työmatka juosten tuntuu kerta kerralla helpommalta.
Juoksetko sinä työmatkoja ja kuinka pitkiä lenkkejä niistä tulee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti