Lomailijan kesätreenit

Kaksi viikkoa nyt kesälomaa takana. Päätimme että loma vietetään siten että sekaan mahtuu treenaamisen lisäksi muutakin. Välillä on hyvä tuulettaa pääkoppaa muillakin ajatuksilla, kuin treeneillä. 

Näihin loman ekaan kahteen viikkoon mahtuu myös kesän kuumimmat säät, joten sekin hiukan hillitsi lenkkeilyä, etenkin pitempiä lenkkejä. Ei vaan pystynyt tekemään. Ihmeteltyäni instagram tililläni @matkallahonoluluun sitä, kuinka ihmeessä jaksan juosta Honolulussa maratonin, jos en meinaa suomen kesässä jaksaa juosta kymppiä, sain neuvoksi: Paljon hellejuoksua, niin se jää lihasmuistiin. Sitä olen nyt yrittänyt toteuttaa jonkin verran. Toivottaavasti saadaan tälle kesälle vielä toinen hellejakso ja onhan tässä vielä aikaa ensi kesäkin harjoitella hellejuoksuja.

Lomareissut on meillä tänä vuonna kohdistuneet suomen sisälle ja aivan eteläiseen suomeen. Koiran saimme hoitoon vanhempieni luo, joten olimme vapaampia liikkumaan miten vain. 

Aika hyvin on eteläisin Suomi nyt käyty läpi.

Aloitimme eteläisen Suomen tutkimisen Porvoosta, jossa vietimme päivän maleksien vanhan kaupungin katuja ja istuen ravintolalaivan terassilla. Hotelli Sparre jäi vielä kokematta, mutta ehkä sinnekin täytyy jossain vaiheessa mennä.

Porvoon reissun jälkeen jaksoin vielä lähteä juoksemaan lenkin, joka sisälsi myös lihaskunto osuuden, sekä 3 mäkivetoa. Lenkin pituudeksi tuli 7,32 km. Lenkeillä jumppakuminauha kulkee kivasti mukana ja sillä voi helposti tehostaa treeniä.

Seuraavaksi matkustimme Turkuun, jossa yövyimme sukulaisissa yhden yön. Turun jälkeen vuorossa Kemiö ja Hanko, jossa yövyimme ja ihailimme vanhoja Villoja, sekä nautimme hyvästä ruoasta ja juomasta. Lenkkivaatteet olivat mukana, mutta niitä ei nyt tällä kertaa käytetty. Hangosta Tammisaaren ja Inkoon kautta kotiin. Kiva parin päivän reissu. 

Palattuamme reissusta, emme heti samana päivänä jaksaneet lähteä lenkille, mutta jo seuraavana kutsui lenkkipolut. Helteessä pieni 6 km lenkki ja mielessä pyöri ihmetys siitä kuinka sitä jaksaa Honolulussa juosta. Siellä onneksi lähtö on reippaasti ennen auringon nousua, joten pahin porotus ei ole heti alusta asti.

Pari päivää kotona ennen seuraavaa reissua ja lenkkejä tietysti myös. Saimme lauantaina vieraan Turusta, mutta ehdin silti tekemään lauantaina lenkin. Jussi jäi viihdyttämään vierasta. Vuorossa oli taas lenkki joka sisälsi lihaskunto-osuuden. Kesällä on ulkona kiva tehdä jumppaliikkeitä, tosin ohikulkijat pitivät jokseenkin hulluna kun helteessä huhkii, mutta antaa heidän miettiä mitä mielivät. Juoksu kulki kivasti helteestä huolimatta ja fiilis oli hyvä.

Lauantaina kävimme porukalla fudismatsissa. Bolt areenalla kohtasivat HJK:n ja KUPSin naiset. Hyvä ja tasainen peli oli. Lopulta kuitenkin HJK vei voiton 4-2.

Sunnuntaina vieraan lähdettyä takaisin Turkuun, Jussi ehdotti että pyöräilisimme Helsinkiin Ihana kahvilaan. Mitäs sitä muuta kuin tuumasta toimeen ja lähdimme pyöräilemään. Olipas kiva reissu. Pyöräilimme rauhallista vauhtia Helsinkiin 16 km. Istuimme kahvilassa ja nautimme kahvilan antimista. Muistin siinä istuessamme että oli joskus aikoja sitten ollut puhetta että kesällä mennään Korkeasaareen. Ehdotin Jussille että josko mentäis nyt ja Jussillehan asia sopi. Ajatus oli että veisimme pyörät lauttasatamaan ja Korkeasaaresta lautalla kauppatorille ja sieltä rantoja pitkin kotiin. Se jäi ajatukseksi, sillä pyöriä ei saa Korkeasaareen viedä, eikä ilmeisesti siis myöskään lautalle.

Pyöräilystä tuli hyvä peruskuntotreeni ja samalla tietysti lihaskuntotreeni, ainakin ylämäkiosuuksilla. Juoksulle vähän oheistreeniä, niin jaksaa taas juosta. Yhteensä 31 km sekä Korkeasaaressa kävely.

Tänään maanantaina ajoimme vielä Loviisan kautta Kotkaan. Siru on ollut reilun viikon vanhemmillani hoidossa ja nyt oli aika hakea Sirunen kotiin. 

Kävimme katselemassa Loviisaa aamupäivällä ja ajoimme sieltä Kotkaan. Kotkassa kävimme vielä kävelemässä Katariinan puistossa ja Sapokan puistossa. Kotkassa on monta palkittua puistoa, joten suosittelen vierailemaan siellä.

Kotkan reissun jälkeen Jussilla oli vielä voimia lähteä lenkille ja hän kävikin juoksemassa 17 km lenkin. Minä jäin Sirun kanssa kotiin, kun se on sellainen äitin tyttö, etten raaskinut jättää sitä nyt yksin kotiin.

Loviisan vanhoja taloja ja kirkko

Pari kuvaa Katariinan puistosta

Sapokan vesipuisto

Nyt on tällä erää meidän lomareissut tehty, nyt keskitytään treeneihin. Jotain pieniä päiväjuttuja voidaan tehdä, mutta ei pidempiä. Lomaa jäljellä kaksi viikkoa, vielä ehtii nauttia lomailustakin.

Krampit kuriin ja energiaa Jaksamisjuomasta

Kuuntelin juuri äänikirjana Tarja Virolaisen kirjan "Juoksijan sielu", siellä oli paljon puhetta urheilujuomista ja itsekin olen niitä käyttänyt. Suurta valaistumista en ole kokenut erilaisten jauheiden kohdalla ja olen  törmännyt myös siihen että juoma käyttäytyy siten että sitä on mahdoton saada lötköpullosta ulos, eli kovettuu köntiksi, vaikka on aluksi sulanut veteen.

Viimekesänä kokeilin Jaksamisjuomaa urheilujuomana ja yllätyin positiivisesti. Minulle mieluisan makuista ja vatsaystävällistä. Juoksukin kulki hyvin ja vessahätä ei yllättänyt niin usein kuin yleensä.

Jussia en saanut viime kesänä innostumaan tuotteesta, koska oli tulossa Nizza-Cannes maraton ja ymmärrän kyllä että mitään uutta ei halua pilaamaan omaan juoksuaan. Jussi kuitenkin kärsi kovasti öisistä krampeista juoksun ja treenamisen jälkeen. Magnesiumia kului aikamoinen määrä. Itse käytin Jaksamisjuomaa Nizza-Cannes maratonin 20 km juoksussa ja juoksu kulki hyvin. Tankkasin sillä myös ennen juoksua noin viikon ajan. Krampeista en kärsinyt missään vaiheessa treenaamista, enkä juoksutapahtumassa.

Tälle kesälle aloitimme yhteistyön Masajo Oy:n kanssa ja heidän tuotteensa Jaksamisjuoma, sekä Jaksamismineraali tuntuvat meistä molemmista todella hyviltä. Tämän kesän helteissä on jaksanut treenata ja Jussin krampit ovat kadonneet kokonaan.

Ennen treeniä tankkaamme Jaksamisjuomaa ja treenin aikana sitä on mukana vesipullon lisäksi. Lyhyemmällä lenkillä olemme käyttäneet pelkkää jaksamisjuomaa. Pelkkä vesi tekee minulle sen että se jää helposti hölskymään suolenmutkaan, eikä imeydy kunnolla. Jaksamisjuoman kanssa sitä ongelmaa ei ole ollut. Imeytyy hyvin, mutta ei juoksuta vessassa. Jaksamisjuoman yksi hyvä ominaisuus on siinä että että se imeytyy nopeasti, mutta luovuttaa energiaa hitaasti.

Lenkin jälkeen nautimme vielä Jaksamisjuomaa, jotta sen palauttavat ominaisuudet pääsevät vaikuttamaan.

Makuina Jaksamisjuomassa on vanilja ja gingerMAGA. Viime kesänä tutustuin gingerMAGA makuun ja nyt olen käyttänyt vaniljan makua. Kumpikin on maultaan mieto ja helposti nautittava. Makua tosin voi säädellä sen mukaan miten vahvasta tykkää. Jussi ihastui ginger MAGAAN ja minä tykkään nyt pehmeämmästä vaniljasta.

Tuote on Testinglabin KlikKlik testaama ja palkittu vuoden 2018 urheilujuomavalmisteena. Molemmat maut on testattu ja todettu doping vapaiksi. Meidän kohdalla tätä ongelmaa ei ole, koska tuskin koskaan joudumme doping testiin. Tiedoksi kuitenkin niille joita tämä asia koskee.

Jaksamisjuoma sisältää energiaa 359 kcal/100g, Masajon intiaanisokeri-täysruokosokeria, Bolivian ruususuola-kristallisuola, macajauhe, inkiväärijauhe (vaniljan maussa lakristijauhe, vaniljajauhe). Tuotteessa on hyvin imeytyvät hiilihydraatit ja mineraalit.

Isäni, joka vielä 76-vuotiaana liikkuu aktiivisesti (rullahiihtää, pyöräilee ja mökillä ollessaan soutaa joka aamu tunnin lenkin) halusi myös kokeilla Jaksamisjuomaa. Tähän asti hän on käyttänyt HartSporttia niin kauan kuin jaksan muistaa. Sieltä tuntemuksia odotan vielä, mutta ensifiilis kuitenkin oli hyvä. 

Jaksamismineraali on valmistettu Bolivialaisesta ruususuola-kristallisuolasta ja on miellyttävää nauttia lenkin aikana. Kielen alle laitettuna liukenee helposti ja pitää pitkällä lenkillä kehon suolatasapainoa yllä. Jaksamismineraali on pakattu pieneen purkkiin, joka kulkee helposti mukana lenkeillä ja juoksutapahtumissa.

Jaksamisjuoma on kotimainen tuote ja valmistetaan myös suomessa. Monet urheilijat ovat tuotetta kehuneet jo yli 10 vuotta. Tuote saatavissa nykyään myös ravihevosille. 

Jaksamisjuomassa yhdistyvät veden, kristallisuolan ja täysruokosokerin parhaat ominaisuudet:  Vesi antaa nestettä keholle. Kivennäisrikas kristallisuola paikkaa suolojen tarvetta, ylläpitää optimaalista nestetasapainoa ja ennaltaehkäisee lihaskramppeja. Täysruokosokeri eli intiaanisokeri antaa pitkäkestoisen energianlähteen (lähde: kauppasuomi.fi lue tästä)

Lyhyesti viikon kuulumiset.

Tällä viikolla on treeniä ollut tosi vähän.  Kaikenlaista muuta puuhaa ja kiirettä on pitänyt. 

Kävimme kuitenkin keskiviikkona Alppiruusupuistossa ottamassa kuvia, joita voi käyttää blogissa ja muualla somessa. Alppiruusupuiston kuvista kiitos Venla Paunonen.

Viikonloppu mökillä naisten kesken, eli hyvät ystävät kokoontuivat Korona eristyksen jälkeen. Ihana viikonloppu oli. Uitiin, saunottiin ja naurettiin. Ekaa kertaa kylmään veteen mentiin toisiamme rohkaisten. 

                Järven kuopissa uimassa.

Sunnuntai aamuna toisten vielä nukkuessa lähdin lenkille. Kuuma oli, mutta 6 km ennen aamupalaa teki hyvää. Kuvissa lenkkimaisemia.

Juhannusviikko menee mökkeillessä, mutta yritetään myös lenkkeillä tai liikkua muuten. 

Tällä kertaa tällainen lyhyt blogi, ensi kerralla ehkä enemmin. 

Hyvää juhannusta kaikille.

Puolimaraton on vihdoinkin totta!

Tällä viikolla treenit ovat sujuneet todella hyvin. Jonkin verran huomaan työväsymystä, koska loma on jo todella lähellä.

 

Aloitan viikon kohokohdasta eli omatoimi puolimaratonista.

Mun eka puolimaraton on nyt nähnyt päivänvalon. Juoksemaan lähdin treeniohjelman mukaiselle lenkille, eli 1.30h kevyt matalasykkeinen lenkki. Kuitenkin juoksu tuntui hyvältä ja kevyeltä joten treenin tultua täyteen päätin jatkaa.

Ajattelin että jatkan siten, että 2 tuntia tulee täyteen. Juoksu kulki edelleen hyvin ja ilma oli mitä parhain. Huomasin kuitenkin, että sykkeet alkoivat nousta 13-14 km:n kohdalla, eivätkä laskeneet kovin nopeasti takaisin alas. Kävelin välillä ja muutenkin lenkin aikana kävelin joitain ylämäkiä. Kävely pätkien jälkeen sykkeet taas nousivat yli 150 lyönnin, vaikka tarkoitus oli pitää ne pk-alueella eli alle 150 Bpm.

Tarkoituksella kävelin pitkän ylämäen 15 km:n kohdalla, hölkkäilin rennosti seuraavan alamäen ja taas kävelin lyhyen ylämäen. Ihmeellistä kyllä se palautti sykkeet taas normaaleiksi, eli ilmeisesti palautumista on mahdollista tapahtua juoksun aikana.

Tässä kohtaa oli 16 kilometriä takana ja koti melko lähellä. Ajatus puolimaratonista oli käynyt mielessä matkan aikana, mutta lopullinen päätös roikkui vielä pelkän ajatuksen tasolla. Päätin että seuraavasta kadunkulmasta käännyn kotia kohti.

Seuraava kadunkulma läheni ja kilometrejä oli tullut taas yksi lisää kelloon. Kohdalla josta olisi pitänyt kääntyä, jalat vain jatkoivat suoraan. Ajattelin mielessäni. "Perkele (sori ruma sana) jos olen jaksanut juosta 17 km:ä niin jaksan juosta vielä 4 lisää. Käännyin kyllä, mutta eri kadunkulmasta, pois päin kotoa.

 

Koko lenkin oli harmitellut mielessäni sitä että unohdin puhelimen kotiin. Tämän takia ei myöskään ole kuvia lenkin varrelta. Nyt olisin tarvinnut sitä, jotta olisin saanut varmistettua puolimaratonin virallisen matkan. Tässä tilanteessa täytyi nyt vain pinnistellä aivolohkoja ja muistella sitä oikeaa aikaa.

 

Kun matkaa oli kertynyt 19 km olin varma että en jaksa loppuun asti, sitä paitsi olin jo aivan kodin nurkilla, nyt olisi helppo keskeyttää. Ääni pääni sisällä käski jatkamaan ja niin tein. Yllättävän nopeasti se kilometri menikin. Kellon näyttäessä 20 km tuli jo hymy huulille, joku olisi voinut ihmetellä että mitä hymyilemistä juoksemisessa on, mutta mä tiesin että loppuun asti menee.

Aivan kuin tilauksesta Jussi juoksikin yllättäin minua vastaan ja sain huikattua kysymyksen: "Mikä on puolikkaan tarkka aika?" Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä ja pusu vielä lisäksi. Viimeisen kilometrin juoksin pelkässä siinä huumassa että vihdoinkin oli eka puolimaraton totta. Aika hieno fiilis oli ja todellinen voittaja olo.

"Maaliin" päästyäni kaivelin pullovyöstäni juomapulloa juodakseni viimeiset tipat jotka oli jäljellä ja mihin käteni osuikaan, PUHELIN. Se mokoma olikin ollut mukana koko ajan, olin vain laittanut se eri taskuun kuin mitä muistelin. Pakkohan se oli yksi kuva ottaa uudesta piolimaratoonarista ennen kotiin menoa.

 

Lenkin vaikeissa kohdissa muistelin Juoksijan sielu-kirjan vinkkejä ja sen sijaan että olisin miettinyt jalkojen kipua, mietin isovarpaiden liikettä. Katse eteenpäin ja ajatus isovarpaisiin. Tällä konstilla sain tuntea jopa sitä runners high-kokemusta, eli flowta, kun juoksu vain menee eteenpäin aivan itsestään. Ajatuksen tipahtaessa tai katseen kiinnittyessä muuhun kuin edessä olevaan, flow tunne katosi. Nyt ainakin tiedän mitä keinoa käytän jatkossa pitkillä lenkeillä, kun jalkoja alkaa painaa. Jospa se auttaisi tulevalla maratonilla Honolulussakin.

Ihmeellisenä pidän myös sitä, että seuraavana päivänä jalkojen lihaksia ei särkenyt yhtään. Olin varautunut siihen että en pääse sängystä ylös. Illalla ennen nukkumaan menoa venyttelin kunnolla ja otin yhden magnesium tabletin. Aamulla jopa selkäni, joka on yleensä aamuisin todella kipeä ja jäykkä, oli vähemmän kipeä. 

Onhan tietysti mahdollista sekin että lihaskipu on vasta tuloillaan. 

No oli niin tai näin, olen onnellinen suorituksestani.

Viikon muita treenejä oli vauhtileikittely eli vk vedot, jotka kävin tekemässä tällä kertaa radalla. Valmentajan ohjeen mukaan juoksin 6x400m vetoja ja tietysti alkuun ja loppuun hyvä lämppä ja verkka.

 Viikko sisälsi yhteensa 4 treeniä, joista yksi oli vielä 8 km juoksu kevyesti ja matalin sykkein. Valmentaja on laittanut meille joka viikkoon yhden omatoimitreenin ja olenkin viime aikoina käyttänyt sen pyöräilyyn. 

Lähdin pyörälenkille, kun oli sateen jälkeen niin kaunis auringonpaiste. Pyöräilin uusia seutuja lähialueilla. Löysin kivan lasten luontopolun ja uuden reitin sinne. Pyörälenkistä en kuitenkaan kovin pitkään ehtinyt nauttia, kun kova sade pakotti ajamaam kotiin.