Tällä viikolla treenit ovat sujuneet todella hyvin. Jonkin verran huomaan työväsymystä, koska loma on jo todella lähellä.
Aloitan viikon kohokohdasta eli omatoimi puolimaratonista.
Mun eka puolimaraton on nyt nähnyt päivänvalon. Juoksemaan lähdin treeniohjelman mukaiselle lenkille, eli 1.30h kevyt matalasykkeinen lenkki. Kuitenkin juoksu tuntui hyvältä ja kevyeltä joten treenin tultua täyteen päätin jatkaa.
Ajattelin että jatkan siten, että 2 tuntia tulee täyteen. Juoksu kulki edelleen hyvin ja ilma oli mitä parhain. Huomasin kuitenkin, että sykkeet alkoivat nousta 13-14 km:n kohdalla, eivätkä laskeneet kovin nopeasti takaisin alas. Kävelin välillä ja muutenkin lenkin aikana kävelin joitain ylämäkiä. Kävely pätkien jälkeen sykkeet taas nousivat yli 150 lyönnin, vaikka tarkoitus oli pitää ne pk-alueella eli alle 150 Bpm.
Tarkoituksella kävelin pitkän ylämäen 15 km:n kohdalla, hölkkäilin rennosti seuraavan alamäen ja taas kävelin lyhyen ylämäen. Ihmeellistä kyllä se palautti sykkeet taas normaaleiksi, eli ilmeisesti palautumista on mahdollista tapahtua juoksun aikana.
Tässä kohtaa oli 16 kilometriä takana ja koti melko lähellä. Ajatus puolimaratonista oli käynyt mielessä matkan aikana, mutta lopullinen päätös roikkui vielä pelkän ajatuksen tasolla. Päätin että seuraavasta kadunkulmasta käännyn kotia kohti.
Seuraava kadunkulma läheni ja kilometrejä oli tullut taas yksi lisää kelloon. Kohdalla josta olisi pitänyt kääntyä, jalat vain jatkoivat suoraan. Ajattelin mielessäni. "Perkele (sori ruma sana) jos olen jaksanut juosta 17 km:ä niin jaksan juosta vielä 4 lisää. Käännyin kyllä, mutta eri kadunkulmasta, pois päin kotoa.
Koko lenkin oli harmitellut mielessäni sitä että unohdin puhelimen kotiin. Tämän takia ei myöskään ole kuvia lenkin varrelta. Nyt olisin tarvinnut sitä, jotta olisin saanut varmistettua puolimaratonin virallisen matkan. Tässä tilanteessa täytyi nyt vain pinnistellä aivolohkoja ja muistella sitä oikeaa aikaa.
Kun matkaa oli kertynyt 19 km olin varma että en jaksa loppuun asti, sitä paitsi olin jo aivan kodin nurkilla, nyt olisi helppo keskeyttää. Ääni pääni sisällä käski jatkamaan ja niin tein. Yllättävän nopeasti se kilometri menikin. Kellon näyttäessä 20 km tuli jo hymy huulille, joku olisi voinut ihmetellä että mitä hymyilemistä juoksemisessa on, mutta mä tiesin että loppuun asti menee.
Aivan kuin tilauksesta Jussi juoksikin yllättäin minua vastaan ja sain huikattua kysymyksen: "Mikä on puolikkaan tarkka aika?" Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä ja pusu vielä lisäksi. Viimeisen kilometrin juoksin pelkässä siinä huumassa että vihdoinkin oli eka puolimaraton totta. Aika hieno fiilis oli ja todellinen voittaja olo.
"Maaliin" päästyäni kaivelin pullovyöstäni juomapulloa juodakseni viimeiset tipat jotka oli jäljellä ja mihin käteni osuikaan, PUHELIN. Se mokoma olikin ollut mukana koko ajan, olin vain laittanut se eri taskuun kuin mitä muistelin. Pakkohan se oli yksi kuva ottaa uudesta piolimaratoonarista ennen kotiin menoa.
Lenkin vaikeissa kohdissa muistelin Juoksijan sielu-kirjan vinkkejä ja sen sijaan että olisin miettinyt jalkojen kipua, mietin isovarpaiden liikettä. Katse eteenpäin ja ajatus isovarpaisiin. Tällä konstilla sain tuntea jopa sitä runners high-kokemusta, eli flowta, kun juoksu vain menee eteenpäin aivan itsestään. Ajatuksen tipahtaessa tai katseen kiinnittyessä muuhun kuin edessä olevaan, flow tunne katosi. Nyt ainakin tiedän mitä keinoa käytän jatkossa pitkillä lenkeillä, kun jalkoja alkaa painaa. Jospa se auttaisi tulevalla maratonilla Honolulussakin.
Ihmeellisenä pidän myös sitä, että seuraavana päivänä jalkojen lihaksia ei särkenyt yhtään. Olin varautunut siihen että en pääse sängystä ylös. Illalla ennen nukkumaan menoa venyttelin kunnolla ja otin yhden magnesium tabletin. Aamulla jopa selkäni, joka on yleensä aamuisin todella kipeä ja jäykkä, oli vähemmän kipeä.
Onhan tietysti mahdollista sekin että lihaskipu on vasta tuloillaan.
No oli niin tai näin, olen onnellinen suorituksestani.
Viikon muita treenejä oli vauhtileikittely eli vk vedot, jotka kävin tekemässä tällä kertaa radalla. Valmentajan ohjeen mukaan juoksin 6x400m vetoja ja tietysti alkuun ja loppuun hyvä lämppä ja verkka.
Viikko sisälsi yhteensa 4 treeniä, joista yksi oli vielä 8 km juoksu kevyesti ja matalin sykkein. Valmentaja on laittanut meille joka viikkoon yhden omatoimitreenin ja olenkin viime aikoina käyttänyt sen pyöräilyyn.
Lähdin pyörälenkille, kun oli sateen jälkeen niin kaunis auringonpaiste. Pyöräilin uusia seutuja lähialueilla. Löysin kivan lasten luontopolun ja uuden reitin sinne. Pyörälenkistä en kuitenkaan kovin pitkään ehtinyt nauttia, kun kova sade pakotti ajamaam kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti