Helsinki Maraton 10 km ja puolimaraton

Lauantaina 24.8.19 juostiin Helsinki Maraton, johon me osallistuimme kahdelle matkalle. Jussi juoksi puolimaratonin ja minä 10 km. Edellisenä päivänä iltaan asti satoi vettä kaatamalla ja pikkuinen pelko oli siitä että ilma jatkuu lauantaina samanlaisena. Jussi kävi perjantaina työpäivän jälkeen hakemassa meidän numerot ja minun etukäteen tilaamani tapahtumapaidan. Fiilistely tapahtumasta alkoi siis jo edellisenä iltana kotona.

Juoksupäivän aamu aukesi kuitenkin aurinkoisena ja lämpimänä, vaikkakin hiukan tuulisena. Tuuli tosin viilensi mukavasti muuten lämmintä päivää.

Jussi lähti kotoa tapahtumapaikalle jo hyvissä ajoin aamulla, mä jäin vielä kotiin ulkoiluttamaan koiran ja rauhassa aamupalalle. Jussin juoksun startti oli nimittäin klo 9 ja mulla vasta klo 12. Pitkä aika olisi ollut odoteltavana jos yhtäaikaa olisimme lähteneet.

Mä luotan kaurapuuron voimaan ja söin sekä illalla että aamulla kunnon annoksen puuroa ryyditettynä raejuustolla, äidin mustaherukkahillolla ja mehukeitolla. Toimii...

Mennään ensin Jussin juoksuun tarkemmin. Juoksu lähti siis klo 9 ja olimme sopineet että olen 14km kohdalla antamassa Jussille suolavesipullon. Jussi juoksi tasaista 6.04min/km vauhtia ja kun kympin kohdalla näimme ensimmäisen kerran juoksija vaikutti oikein hyvävoimaiselta ja olikin.

Lentopusuja kuvaajalle 💜

Poseeraus ennen juoksua

Jussin juoksu kulki 15,5 km:iin asti samaa 6.04min vauhtia, sen jälkeen piti vähän himmata, mutta vauhti oli kuitenkin hyvää 7.16min/km. Jussin seurana olleet juoksijat jatkoivat omaa vauhtiaan tässä kohtaa, mutta se ei haitannut sillä Jussi pystyi pitämään vauhdin hyvänä loppuun saakka. Loppuaika oli nettona 2.13.30, eli Jussi juoksi oman ennätyksensä ja rikkoi edellisen ajan kirkkaasti. Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan koitokseen eli Vantaan maratonin puolikkaalle ja siitä Nizzaan täysmatkalle. Nyt seuraavana päivänä on jalat tönköt, mutta töihin oli aamulla lähdettävä. Onneksi työpäivän aikana voi hiukan verrytellä ja kävellä ettei aivan jumiudu.

                       



Tapahtuman 10 km juoksu starttasi siis klo 12 ja Jussi ehti hyvin maaliin omasta suorituksestaan kannustamaan minua. Kympin lähtö oli eri paikasta kuin muiden matkojen lähdöt ja järjestäjille miinuksena täytyy sanoa se, että lähtöpaikalla ei ollut yhtään WC:tä. Onneksi läheinen kahvila antoi käyttää omia WC tilojaan. Kaikki muukin lähtöhuuma puuttui paikalta, DJ onneksi oli soittamassa musiikkia. Noihan on toisaalta toisarvoisia asioita, mutta tuovathan ne hyvää fiilistä lähtöön ja ehkä koko suoritukseen.
Lähdössä heti vierelleni tuli juoksemaan ulkomaalainen mies, jonka kanssa juttelimme englanniksi jonkin matkaa. Hän kertoi että tavoittelee 1.10. aikaa, mutta jonkin aikaa juostuamme hän jäi kuitenkin vauhdistani. Juoksin rauhallisesti omaa vauhtia ja juoksu tuntui sujuvan oikein hyvin. Huomasin kohta että juoksin ohi aika monista muista juoksijoista, vaikka aika moni myös juoksi minun ohitseni. Mietin että onkohan vauhti nyt liian kovaa. Katsoin kellosta vauhtiani ja sen mukaan vauhti oli minulle aika normaali lenkkeilyvauhti. Mitään hätää ei siis pitäisi olla.

Saavutin ihan kivasti muita juoksijoita ja menin ohi. Otin aina kohteeksi seuraavan ja seuraavan ja tavoiteeksi ohittamisen. Ennen lähtöä olin jo kuullut muilta juoksijoilta että kääntöpaikalla ja muissakin kohdissa on välillä kova vastatuuli. Jäin siis kahden leveäselkäisen miehen taakse tarkoituksella juoksemaan. He juoksivatkin sopivasti jarruttavaa vauhtia, koska epäilin että menen liian kovaa ja mietin että miten jaksan loppuun saakka. Ensimmäisellä juomapisteellä ennen kolmen kilometrin rajapyykkiä kaksikko putosi johonkin. Jospa halusivat häätää perskärpäsen pois seläntakaa. 

Jatkoin matkaa itsekseni ja jäin välillä jonkun vierelle juoksemaan. Kovasti oli mäkistä maastoa ja ikävää mukulakiveä osassa reittiä. Välillä oli paljon märkiä lehtiä tiellä, ilmeisesti edellisen päivän vesisateen tuloksia. Alamäissä voivat olla ikävän liukkaita.

Viiden kilometrin kohdalla suunnilleen, vierelleni tuli toinen nainen juoksemaan ja hänellä oli selkeästi vakaa aikomus juosta loppuun saakka vierelläni. Se sopi minulle oikein hyvin, koska yksin juokseminen ja vauhdin ylläpito yksin voi olla haastavaa. 

Juoksimme rintarinnan mitään puhumatta viisi kilometriä maaliin saakka ja jaksoimme vielä vetää kunnon loppukirinkin maalisuoralla. Maaliin saavuin nettoajalla 1.07.55. Maalissa halasimme toisiamme ja hän sanoi että olisi luovuttanut jo aikoja sitten ilman vetoapua. Sanoin että sama kävi minunkin mielessäni. Tosin en olisi jättänyt matkaa kesken, mutta olisin hidastanut vauhtia. Toivotimme toisillemme hyvää jatkoa ja näin tiemme erosivat. Ihan mahtava yhteinen kokemus vieraan ihmisen kanssa. Jäin vielä maalin lähelle odottelemaan alkumatkan ulkomaalaista miestä ja onnittelin häntä juoksusta ja toivotin hyvää jatkoa. Hän ei ihan päässyt omaan tavoitteeseensa, mutta oli kuitenkin tyytyväinen juoksuun.

Omasta tämänhetkisestä kunnostani ei voi muuta sanoa, kuin todeta vanhan sananlaskun mukaan, "söisi suu, vetäisi vatsa, vaan ei kestä hennot sääret". Huomaan että kroppa toimii, hengitys on hyvä, eikä mitään hirmuista hengästymistä tule, eikä myöskään tunnu siltä että sydän pomppii rinnasta ulos. Jalat ei vaan jaksa. Onneksi analysoin tätä oikean ihmisen kuullen maaliin tulon jälkeen ja nyt alkaa mäkitreenit uusilla ohjeilla. Jalkoihin pitää saada lisää voimaa, muuten on turha haaveilla puolimaratonista, kokonaisesta puhumattakaan.

Ihana päivä oli kuitenkin. Tapasin taas tuttuja ja tuntemattomia, jotka nyt ovat tuttuja. Mä niin rakastan juoksutapahtumien tunnelmaa. Ihanaa tulla maaliin, kun monesta paikasta kuuluu "Hyvä Eija, onneks olkoon" ja halaillaan ja lyödään kättä. Kaikki ollaan kuitenkin matkoista, ennätyksistä ja ajoista huolimatta samassa veneessä. Tällaisten päivien jälkeen jaksaa taas treenata.

Mitalikin on tosi hieno.