Kisarapsaa Nizzasta

VALMISTAUTUMINEN

Lähipäivien valmistautumiseen kuului pieniä lenkkejä parina päivänä n.20 min, jotta aineenvaihdunta pysyy liikkeellä ja keho toiminnassa pitkän matkustamisen jälkeen. Onneksi tulimme Cannesiin jo torstaina, jotta saimme muutaman päivän aikaa palautumiselle ennen juoksua. Lentojen myöhästymisten takia matkapäivästä tuli pitkä. Majoitumme täällä sukulaisissa eli Jussin siskon luona.

Ensimmäinen pikkulenkki oli määrä tehdä jo saapumispäivänä, mutta myöhäisen saapumisen takia se siirtyi seuraavaan päivään. Lähdimme Cannesin rantabulevardille lenkille ja kävimme hiukan uittamassa jalkoja meressä. Merivesi on tähän vuodenaikaa suunnilleen saman tuntuista lämpötilaltaan kuin suomessa keskikesällä.

 

 
   

  

Maraton päivän aamuna oli aikainen herätys ja kaikkien toiveidemme vastaisesti ulkona kova ukkosmyrsky. Seurasimme aamulla ukkosen etenemistä ja toivoimme sen liikkuvan Cannesista ja Nizzasta poispäin, niinkuin se näytti tekevänkin. Lähtiessämme autolla Cannesista kohti Nizzaa satoi edelleen vettä todella kovasti, salamoi ja jyrisi. Luontoäiti näytti parhaat puolensa juoksuun valmistautujille.
Nizzassa satoi edelleen kun pääsimme sinne, mutta jonkin ajan kuluttua sade lakkasi ja aurinkokin pilkisti pilviverhon takaa.
Lähtö viivästyi puolisen tuntia myrskyn aiheuttamien ongelmien takia. Ilmeisesti vesi oli vienyt osan tiestä mukanaan jossain kohtaa reittiä. Huhuja kulki monenlaisia, joten viivästymisen oikea syy ei ole tiedossa.
Ennen lähtöä menin vielä WC jonoon, joka oli toivottoman pitkä. Siinä jonossa seisoessani katselin vuorille päin ja tajusin että tuolta se ukkonen sateineen on nyt tulossa. Laitoin Jussille, joka oli lähtöalueella, viestin, että kohta tulee vettä kunnolla. Onneksi meillä oli sadetakit, eikä Jussikaan ollut vielä heittänyt omaansa pois.
Lähtölaukauksen kajahtaessa wc jono hävisi ja pääsin sinne vielä ennen juoksua.

Vielä pimeän aamun salamointia Cannesissa.

Lähdön odottelua.

20 km juoksu

Lähdössä satoi vettä todella rankasti ja kadut lainehtivat. Kengät olivat märät jo aamun sateesta, joten siihen oli jalka jo tottunut.
Lähdin juoksemaan valmentaja Venla Paunosen antamien ohjeiden mukaan. Reilu kymppi ensin peruskestävyden ylärajalla ja siitä pikkuhiljaa kiristäen. Juoksin itsekseni kaatosateessa ja itseasiassa kelistä huolimatta fiilis oli korkealla. Kunnon jyräykset ja salamoinnit saivat juoksijajoukon hurraamaan ja se toi lisää hyvää fiilistä juoksuun. Yhtään en tiennyt missä kohtaa Jussi on menossa, mutta saavutin suomalaisen juoksijan, jonka kanssa vaihdoimme muutaman sanan ja jatkoimme omaa juoksua. Hetken aikaa juostuani Jussi olikin selkäni takana, vaihdoimme pusut ja jatkoimme kumpikin omaa vauhtiamme.

Sateen vihdoin loputtua ja auringon pilkistäessä alkoi tulla sadetakissa ja hupparissa kuuma juosta ja riisuin eräälle bussipysäkille hupparin sadetakin alta pois. Riisuin samalla myös sadetakin, mutta jätin sen vielä juomapullovyön alle roikkumaan siltä varalta että sade alkaa uudelleen. Tavoitin lisää suomalaisia ja tällä kertaa jäin juoksemaan Timon ja Riikan kanssa pitkäksi aikaa. Yhdessä juosten matka taittuu huomaamatta, tosin pidin kyllä kuitenkin kokoajan silmällä sykkeitä etten erehdy menemään muiden mukana liian lujaa. Ensimmäinen juomapaikka oli 5 Km:n kohdalla ja siinä stopattiin sen verran että saatiin vähän hörpättyä vettä. Jatkoin vielä Timon ja Riikan kanssa matkaa eteenpäin. Seuraava stoppi tuli 8 km:n kohdalla, kun oli pakko mennä käymään WC:ssä. Timo ja Riikka jatkoivat matkaa ja mä jäin jälkeen. Jatkoin sitten itsekseni ja ohitin pari suomalaista juoksijaa. Huudeltiin tsempit ja jatkoin matkaa. Jonkin ajan kuluttua näin taas Timon ja Riikan edessäni. Kiristin vauhtia sen verran että juoksin heidät kiinni. Nyt oltiin juostu jo yli 10 km ja oli aika vähän kiristää vauhtia, joten en jäänyt kuin hetkeksi juoksemaan heidän kanssaan. Timolla oli muuten 500:s maraton menossa.

Timo

Riikka

Jatkoin itsekseni itselleni sopivaa vauhtia. Reitti oli kokonaisuudessaan todella tasainen paria pientä mäen nyppylää lukuunottamatta. Niissä hölläsin vauhtia, jotta jaksan loppuun asti. Kun oli menty 15 km Timo tuli ohitseni ja huuteli mennessään tsempit sekä vaihdoimme muutaman sanan.
Ensimmäinen isompi väsyminen tuli 17 km:n kohdalla. Jaloissa oli tunne että eivät jaksa juosta enää askeltakaan. Jatkoin kuitenkin Venlan ohjeella: "Kun jalat eivät enää jaksa, ota kädet avuksi". Käsien avulla rytmittäen sain taas jalat liikkeelle ja pari viimeistä kilometriä jaksoin jopa hiukan kiristää vauhtia. Viimeinen kilometri tuntui todella pitkälle, mutta kun maaliviiva oli näkyvissä sain taas jostain lisävoimia vielä loppukiriin. Maaliin tulin nettoajalla 2.24.54.
Oma tavoitteeni oli juosta matka 2.30. aikaan. Se alittui, joten voin olla tyytyväinen juoksuun. Jaksoin juosta koko matkan, vaikka lähdin sillä ajatuksella että kävelen osan matkaa jos en jaksa. Vauhdin jako näytti menneen nappiin ja valmistautuminen juoksuun onnistui. Olen todella tytyväinen.

Maalissa

Kynsistä ei ainakaan ole juoksu kiinni.

                 

Mitalit

Jussin maraton

Lähdin juoksemaan valmentajan ohjeiden mukaan eli peruskestävyyden ylärajalla, 150 max sykkeillä.  Juoksu lähti hyvin kulkemaan alusta asti 6.30-6.40 vauhdeilla. Luovuin sadetakista 5 km kohdalla juomapisteellä. Aika tässä kohtaa 32.30 min. Tässä kohtaa jalat ja hengitys toimi hyvin ja syke pysyi hyvin 146-150 välillä. Pyrin ottamaan vettä jokaisella juomapisteellä. Pyrkimys oli siihen että jokainen 3 km menisi noin 20 min aikaan. Sääkin oli jo poutaantunut ja aurinko pilkisti.

Kympin kohdalla aika 1.06.40 oli hyvin tavoitteessa ja kroppa toimi. Kannustajia oli reitin varrella hyvin, vaikka sää oli vaihteleva. Ohitin Eijan 15 km:n  kohdalla reitin tehdessä kiemuroita, jossa juoksijat tulivat toisiaan vastaan.

Puolessa matkassa oli sisko perheineen kannustamassa, aikaa oli kulunut 2.20,. joten edelleen hyvässä vauhdissa.
Antibes lähestyi ja sen mukana reitin kovimmat nousut 27 km kohdalla. Muuten reitti on tasainen ja myötäilee merenrantaa melkein koko matkan. Kovimman nousun kävelin ja niin teki moni muukin juoksija.

30 km:n väliaika oli 3.22. Jalka jo alkoi vähän painamaan ja oli pakko hiljentää vauhtia. Juomapisteeltä otin Cocista, vettä ja banaania. Omassa pullossa oli suolavettä. Jalkojen kramppaaminen alkoi 35 km:n kohdalla ja oli pakko kävellä pitkiä pätkiä. Keskeytys ei käynyt mielessäkään.
Jalkojen kramppailu jatkui edelleen 39 km kohdalla aika-ajoin, mutta samaa ongelmaa oli muillakin juoksijoilla. Hengitys toimi hyvin ja kovempaakin olisi voinut mennä jos vain jalat olisivat toimineet paremmin.

Kilometri maaliin ja vilkaisu kelloon, nyt oli pakko juosta jalkojen kipuilusta huolimatta. Onneksi krampit olivat ohi. Viiden tunnin alitus, joka oli tavoitteena on vielä mahdollinen, joten ei muuta kuin tossua toisen eteen. Oma rakas vaimo oli maalisuoralla vastassa ja juoksimme käsi kädessä maaliviivan yli, se oli mielestäni ihan paras tapa saapua maaliin ja tehdä oma maraton ennätys. loppuaika oli 4.58.45. Väsynyt, mutta onnellinen omasta uudesta enkasta.

Muita kisatunnelmia

Lauantaina kävimme Maraton expossa Nizzassa fiilistelemässä ja tapaamassa suomalaisia tuttuja juoksijoita. Kävimme yhdessä hakemassa juoksunumerot ja kaupungilla syömässä sekä katselemassa kaupunkia. Kiva porukka ja ihana päivä.

Ryhmä rämä

Lihashuoltoa vielä ennen juoksua.

Tätä hierontaöljyä lähtee kotiinkin pari pulloa.