keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Lepopäiviä, vai onko sittenkään?

Nyt taitaa olla alkamassa uusia juttuja meidän juoksu-uralla. Niistä lisää tuonnempana eli jossain toisessa postauksessa.

Viikko on mennyt vaihtelevasti, hirveästi ei ole treenattu, mutta eikö se niin ole että lepo on hyväksi.
Aiemmin jo mainitsin että lähdimme mukaan Firfarmin Sport valmennukseen. Kävimme lauantaina tapaamassa Sportin mahtavaa valmentajaa Matias Koistista. Mukava heppu näin luonnossakin, eikä vain verkossa. Oikea fanitapaaminen 😂




Lauantainen Helsinkipäivämme piti sisällään myös kuljeskelua markkinoilla ja toki kävimme myös syömässä. Markkinoilla oli koju jossa oli hauskoja hahmoja eri elämänalueilta. Oli eri ammatteja, kotielämää, urheilulajeja jne. Kaikki hahmot oli tehty erilaisista metallisista materiaaleista. Minä tottakai löysin sieltä juoksijan. Hahmo jäi hyllyyn, mutta kuvan otin muistoksi mukaan.


Ekaa kertaa kävimme myös uudessa kirjastossa Oodissa ja oli kyllä hieno paikka. Tykkäsin erityisesti siitä että ylin kerros oli suunniteltu vähän niinkuin kaupunkilaisten olohuoneeksi. Jokaiseelle jotakin ja monenlaisia ihmisiä siellä olikin.




Sunnuntaina Siru tuli kotiin vanhempieni luota, jossa oli ollut pari viikkoa hyvässä hoidossa. Illalla päätin tehdän kahvakuulatreeniä ja mietin että miten sitä sisällä lämmittelisi niin että lihakset ei kovasti kipeytysi treenistä. Päätin että menen ulos tekemään pienen lenkin, vain 10 min. Tuntui kuitenkin niin hyvälle että tein 45 min lenkin. Sen päälle tein vielä kahvakuulatreeniä.  Jussi teki 10 km juoksulenkin.






Maanantaina  minulla oli pitkästä aikaa töissä iltavuoro. Menin siis töihin vasta klo 12. Ajattelin ensin että teen pitkän juoksulenkin, mutta päätinkin lähteä Sirun kanssa pitkälle ja rauhalliselle kävelylle. Sirukin sai nauttia rauhassa kivasta syksyisestä säästä. Tunnin kävelylenkki ei matkana ollut pitkä, mutta Sirulle kyllä rentouttava kun sai rauhassa haistella kaikki puskat ja ruohonkorret. Luonto on edelleen kaunis, vaikka ei vielä kovin kovasti olekaan ruskan värejä.





Tänään olin taas työpäivän aikana pitkällä kärryttelylenkillä, josta tuli kävelyä lastenrattaiden kanssa n. 6 km. Lapsen nukkuessa rattaissa päätin käyttää ajan hyväkseni ja tein ulkourheiluvälineillä pari kierrosta lihaskuntotreeniä. Tosin todella kevyesti, mutta kuitenkin.






Illalla olin vielä tapaamassa OMT-terapeuttia ja olikin aika valaiseva kokemus. Hän sanoi osasyyksi selkäkipuihin sen että varon selän käyttöä. Pitkäaikainen kipu on aiheuttanut sen että keskivartalon lihakset on tiukat ja jäykät ja liikeradat ovat selän käyttöä varovia. Ohje ennen seuraavaa kertaa oli, juokse, juokse ja juokse, käy salilla, opettele rentouttamaan keskivartalon lihakset (harjoittelimme sitä) ja käytä selkää. Seuraavalla käyntikerralla siten pureudutaan siihen mitä muuta löytyy, jos löytyy.


Kirjoittamaan aloittaessani kuvittelin ettei liikuntaa juuri ole ollut moneen päivään, mutta tässähän on tullut jo vaikka mitä. Tästä on taas hyvä jatkaa treenaamista ja ehkä jo kohta voin kertoa treenien lisämausteestakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjaamisella motivaatiota treeniin

  Talvi on tullut tänne eteläänkin ja täytyy tunnustaa että lumi ja pakkanen ei ole meidän kummankaan suosikkeja. Ulkona on kaunista, mutta ...