Tällä viikolla on treenattu ja vähän saavutettukin jotain.
Sport valmennus Fitfarmin mukana jatkuu ja kotitreeniä olen tehnyt, sekä
vihdoinkin saanut itsestäni irti myös venyttelyä ja liikkuvuustreeniä.
Selkä on ollut viikon aikana todella inhottava ja kyllästyin siihen että
joka aamu saa kankeana ja kipeänä herätä, joten otin muutaman päivän
kipulääkekuurin. Varasin OMT-terapeutille ajan, kun työterveydestä niistä mulle
maksusitoumus tuli. Katsotaan mitä se saa aikaan.
Mun lääkkeet, ne kevyemmät. |
Salitreeniäkin pitäisi varmaan tehdä, mutta kun ei
saa itsestä irti että lähtisi sinne. Salilta kyllä kuitenkin muistavat
lähettää laskun joka kuukausi. Paljon helpompaa on vain lähteä omalta ovelta
juoksemaan, kuin autolla salille. Mäkitreenit jatkuu ja ihan kuin niistä
alkaisi tulla jo tulosta. Voi olla että kuvittelen...
Pitkästä aikaa käytiin Jussin kanssa yhdessä
lenkillä torstai-iltana. Ihanaa on huomata oma edistyminen siinä, että pystyn
juoksemaan kympin Jussin kanssa tasavertaisesti ja juttelemaankin samalla.
Tosin jos en ois ollu mukana niin Jussi olisi varmaan juossut kovempaa, mutta
kuitenkin. Yhteinen harrastus on niin bueno...
|
Meillä yhdessä harrastaminen ei tarkoita sitä että kokoajan ja joka lenkkiä
juostaan yhdessä, Ei ollenkaan. Molemmilla on omat tavoitteet ja oma taso ja
sen mukaan mennään. Välillä lenkkeillään yhdessä, mutta yhdessä harrastaminen
lähinnä on sitä että molemmilla on sama kiinnostuksen kohde ja yhdessä
suunnitellaan viikon, kuukauden ja vuoden lenkit ja tapahtumiin osallistumiset
ja tietysti yhteinen suuri tavoite Honolulun Maraton.
Yhteiseen harrastamiseen kuuluu myös yhteinen talouden hoito ja ruoan
laitto, joka vapauttaa toisen treenaamaan tai tarvittaessa lepäämään. Useammin
me maataan sohvalla yhdessä telkkarin ääressä kuin juostaan lenkkiä :-)
Viikonloppuna kävin juoksemassa itsekseni lenkin kun Jussi oli töissä.
Lähdin aikomuksena juosta 5 km lenkin, mutta mietin että jaksaisiko sen juosta
3 kertaa. Lähtiessäni päätinkin että vaihdan lenkkiä ja juoksen Laajalahden
ympäri. Sen enempiä miettimättä lähdin matkaan, mutta matkalla tuli mieleen
että olisi ehkä kannattanut juosta pitkä matka sitten kun on levänneet jalat.
Nyt oli alla kympin lenkki ja kahvakuulatreenit edellisenä päivänä. Menin
kuitenkin, kun mun luonteen laatuun ei luovuttaminen kuulu.
Matka meni kivasti ja aika helposti. Oikeassa jalassa oli vähän etureisi
jäykkänä, mutta en antanut sen häiritä. Tein pieniä pysähdyksiä muutaman ja
otin valokuvia ja kävelin isoimmat mäet. Tosin loppumatkasta on Otaniemestä
Leppävaaraan asti n. 2-3 km pelkkää loivaa ylämäkeä, siinä alkoi jo jalkoja
hapottamaan aikalailla. Juoksin ja kävelin vuorotellen loppumatkan. Ilokseni
huomasin että matkaa kertyi 15 km ja aikaa kului tasan kaksi tuntia. Tästä se
ajatus sitten lähti toteutumaan.....
Sunnuntaina järjestettiin Kaisaniemijuoksu, johon en tietenkään
osallistunut, mutta lähdin paikan päälle kannustamaan Sport valmennuksessa
olevia naisia, jotka osallistuivat tapahtumaan. Säiden haltija ei ollut
armollinen, koska vettä satoi koko tapahtuman ajan ja oli satanut jo koko
edeltävän illan ja yön. Pieni mutta pippurinen porukka osallistui 5 km kisaan
ja todella hienosti naiset juoksivat. Tuli omia ennätyksiä ja ennenkaikkea
onnistumisen kokemuksia. Olipa kiva kokemus ja tutustuin itsekin uusiin
ihmisiin. Ehkä vielä joskus juostaan yhdessä.
Sunnuntai aamuna herätessäni huomasin että selkään ei satu.
Juostessani 15 km lenkkiä, olin varma että seuraavana päivänä on taas
jäykkä ja kipeä selkä. Vielä mitä, selkä oli kuin nuorella tytöllä, vetreä ja
kivuton. Tästä voimme päätellä että olen tähän asti juossut aivan liian lyhyitä
lenkkejä....Kipulääkkeetkin olin lopettanut jo monta päivää aiemmin. Jalat
tosin on kuin puupökkelöt, mutta tähän täytyy toteuttaa vanhaa
sanontaa...."sillä se lähtee millä on tullutkin"...ei siis muuta kuin
lenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti