maanantai 16. syyskuuta 2019

Treeniviikko


Tällä viikolla on treenattu ja vähän saavutettukin jotain.
Sport valmennus Fitfarmin mukana jatkuu ja kotitreeniä olen tehnyt, sekä vihdoinkin saanut itsestäni irti myös venyttelyä ja liikkuvuustreeniä.
Selkä on ollut viikon aikana todella inhottava ja kyllästyin siihen että joka aamu saa kankeana ja kipeänä herätä, joten otin muutaman päivän kipulääkekuurin. Varasin OMT-terapeutille ajan, kun työterveydestä niistä mulle maksusitoumus tuli. Katsotaan mitä se saa aikaan.

Mun lääkkeet, ne kevyemmät.



Salitreeniäkin pitäisi varmaan tehdä, mutta kun ei saa itsestä irti että lähtisi sinne. Salilta kyllä kuitenkin muistavat lähettää laskun joka kuukausi. Paljon helpompaa on vain lähteä omalta ovelta juoksemaan, kuin autolla salille. Mäkitreenit jatkuu ja ihan kuin niistä alkaisi tulla jo tulosta. Voi olla että kuvittelen... 
Pitkästä aikaa käytiin Jussin kanssa yhdessä lenkillä torstai-iltana. Ihanaa on huomata oma edistyminen siinä, että pystyn juoksemaan kympin Jussin kanssa tasavertaisesti ja juttelemaankin samalla. Tosin jos en ois ollu mukana niin Jussi olisi varmaan juossut kovempaa, mutta kuitenkin. Yhteinen harrastus on niin bueno...







Meillä yhdessä harrastaminen ei tarkoita sitä että kokoajan ja joka lenkkiä juostaan yhdessä, Ei ollenkaan. Molemmilla on omat tavoitteet ja oma taso ja sen mukaan mennään. Välillä lenkkeillään yhdessä, mutta yhdessä harrastaminen lähinnä on sitä että molemmilla on sama kiinnostuksen kohde ja yhdessä suunnitellaan viikon, kuukauden ja vuoden lenkit ja tapahtumiin osallistumiset ja tietysti yhteinen suuri tavoite Honolulun Maraton.
Yhteiseen harrastamiseen kuuluu myös yhteinen talouden hoito ja ruoan laitto, joka vapauttaa toisen treenaamaan tai tarvittaessa lepäämään. Useammin me maataan sohvalla yhdessä telkkarin ääressä kuin juostaan lenkkiä :-)

Viikonloppuna kävin juoksemassa itsekseni lenkin kun Jussi oli töissä. Lähdin aikomuksena juosta 5 km lenkin, mutta mietin että jaksaisiko sen juosta 3 kertaa. Lähtiessäni päätinkin että vaihdan lenkkiä ja juoksen Laajalahden ympäri. Sen enempiä miettimättä lähdin matkaan, mutta matkalla tuli mieleen että olisi ehkä kannattanut juosta pitkä matka sitten kun on levänneet jalat. Nyt oli alla kympin lenkki ja kahvakuulatreenit edellisenä päivänä. Menin kuitenkin, kun mun luonteen laatuun ei luovuttaminen kuulu.
Matka meni kivasti ja aika helposti. Oikeassa jalassa oli vähän etureisi jäykkänä, mutta en antanut sen häiritä. Tein pieniä pysähdyksiä muutaman ja otin valokuvia ja kävelin isoimmat mäet. Tosin loppumatkasta on Otaniemestä Leppävaaraan asti n. 2-3 km pelkkää loivaa ylämäkeä, siinä alkoi jo jalkoja hapottamaan aikalailla. Juoksin ja kävelin vuorotellen loppumatkan. Ilokseni huomasin että matkaa kertyi 15 km ja aikaa kului tasan kaksi tuntia. Tästä se ajatus sitten lähti toteutumaan.....



 



....ja sehän oli tietysti se, että ilmoittauduin Nizza-Cannes maratonin 20 km matkalle. Jussi on jo ilmoittautunut aiemmin maratonille ja mä oon vaan miettinyt. Mietintä tosin on ollut aika vakavaa, koska olin jo valmiiksi hankkinut lääkärintodistuksenkin, jonka tapahtuman järjestäjä vaatii. Ihan vaan varmuuden vuoksi....

Sunnuntaina järjestettiin Kaisaniemijuoksu, johon en tietenkään osallistunut, mutta lähdin paikan päälle kannustamaan Sport valmennuksessa olevia naisia, jotka osallistuivat tapahtumaan. Säiden haltija ei ollut armollinen, koska vettä satoi koko tapahtuman ajan ja oli satanut jo koko edeltävän illan ja yön. Pieni mutta pippurinen porukka osallistui 5 km kisaan ja todella hienosti naiset juoksivat. Tuli omia ennätyksiä ja ennenkaikkea onnistumisen kokemuksia. Olipa kiva kokemus ja tutustuin itsekin uusiin ihmisiin. Ehkä vielä joskus juostaan yhdessä.







Sunnuntai aamuna herätessäni huomasin että selkään ei satu.
Juostessani 15 km lenkkiä, olin varma että seuraavana päivänä on taas jäykkä ja kipeä selkä. Vielä mitä, selkä oli kuin nuorella tytöllä, vetreä ja kivuton. Tästä voimme päätellä että olen tähän asti juossut aivan liian lyhyitä lenkkejä....Kipulääkkeetkin olin lopettanut jo monta päivää aiemmin. Jalat tosin on kuin puupökkelöt, mutta tähän täytyy toteuttaa vanhaa sanontaa...."sillä se lähtee millä on tullutkin"...ei siis muuta kuin lenkille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjaamisella motivaatiota treeniin

  Talvi on tullut tänne eteläänkin ja täytyy tunnustaa että lumi ja pakkanen ei ole meidän kummankaan suosikkeja. Ulkona on kaunista, mutta ...