Mietintöjä liikunnallisesta elämäntavasta ja treenikuulumiset.

Olen tässä mietiskellyt sitä, miten liikunnallinen elämäntapa siirtyy perheessä lapsille. Onko kyseessä vain lapsuudessa opittu juttu, vai voiko se siirtyä geeneissä? Tästä on varmasti paljon tutkimusaineistoa, johon en ole perehtynyt, mutta voin kertoa mietintöjäni oman perheeni osalta.

Mun perheeseen kuuluu äidin ja isän lisäksi sisko, joka on minua nuorempi. Me ollaan siskon kanssa saatu aina harrastaa liikuntaa tai olla harrastamatta. Isä on ollut liikunnallinen nuorena ja uudelleen innostunut täysillä kolmekymppisenä. Äiti on enemmin tekijä tyyppi ja nyt eläkkeellä ollessaan kutoo kaikenlaista mitä langasta puikoilla voi tehdä. Ihania sukkia, lapasia ja pipoja miehille, naisille ja lapsille. Mattojen kutomista ja vähän ompelukoneellakin välillä verhoja mökille jne. Mehut ja hillot omista marjoista ja hedelmistä syntyy meidän äitiltä. 
Tosin isäkin meillä on tekijätyyppiä ja osaa tehdä puusta kaikenlaista. Kun olin lapsi oli kaikilla korttelin lapsilla mun iskän tekemät ritsat ja jousipyssyt. Mulla oli hienot puujalat ja vaikka mitä. Iskän kanssa yhdessä käytiin "timpraamassa" eli tekemässä puutöitä varastossa, Olin myös iskän mukana monesti korjaamassa tai huoltamassa autoa iskän työpaikalla.

Tästä kaikesta huolimatta minuun ei tarttunut käsillä tekemisen taito. Siskoon sen sijaan tarttui. Siskoni osaa tehdä käsillään just sitä mitä haluaa ja materiaali voi olla melkein mitä vain.

Minuun on tarttunut liikkumisen into ja himo iskältä, joka vielä 75-vuotiaana jaksaa hiihtää, pyöräillä ja liikkua paljon. Sisko sen sijaan nauttii siitä että saa tehdä ja käyttää käsiään, eli on perinyt sen äidiltä.

Mun molemmat lapset, jotka ovat jo aikuisia, ovat myös liikunnallisia. He ovat kuitenkin onneksi perineet isältä opiskelun taidon ja pärjäävät kumpikin opinnoissaan hyvin.

Onko tässä kyse nyt sitten opitusta vai geeneistä, mene ja tiedä, mutta meillä on jokainen aina saanut tehdä sitä mitä haluaa ja sitä on aina arvostettu.

Iskä kuntotestissä joskus 20 vuotta sitten, tai ylikin.  Taitaa olla Pajulahdessa otettu kuva.

Mitä sitten kuluneen viikon treenirintamalle kuuluu.

Tällä viikolla on taas tehty vauhtikestävyyttä. Molemmat kävimme juoksumatolla, koska matolla on helpoin pitää hyvää vauhtia yllä vk-treenien vedoissa. Juoksu kulki hyvin ja treenistä jäi hyvä olo.

Mun pitkä lenkki oli ihanassa auringonpaisteessa, mutta takareisien kireys ja kipuilu ei oikein tuonut hyvää fiilistä juoksuun. Mietin että ehkä mun uudet juoksukengät eivät olekaan sopivat mulle, koska aiemmin ei moisia ongelmia ole ollut. Tosin juoksumäärät ovat nousseet aikaisemmasta paljon. Jussi hieroi illalla ja venyttelyä lisäksi, niin seuraavalla lenkillä reidet olivat jo paremmat.

Jussin pitkä lenkki sattui päivälle, jolloin oli todella kova tuuli. Onneksi Jussi ehti juosta lenkin loppuun ennenkuin alkoi ihan mahdoton räntäsade. Tiet olivat kuitenkin märät ja varpaat kylmettyneinä Jussi pääsi kotiin.

Toinen pidempi lenkki oli tunnin juoksu ja siihen päälle 5x100m vedot. Molemmilla tämä treeni kulki hyvin, paitsi että mulla kello ei suostunut löytämään gps:ää. Mun 100 m:n vedot meni siis aivan ns. perstuntumalla. Pikkuhiljaa alkaa tulla helpommaksi tehdä päätös uuden kellon hankinnasta, koska kokoajan on jotain probleemaa.

Treenien lisäksi vielä venyttelyä kotona siten kun ehtii. Välillä vähän enemmin ja välillä pikavenyttelyt. Pääasia kuitenkin että edes vähän jaksaa tehdä kehonhuoltoakin.

Jotta jaksaa treenata, on kiva saada välillä jotain uutta juttua. Zero Pointin verkkokaupasta tilasimme kivoja tuotteita. Tuotteet saatu Zero Pointilta ja kunhan ne tulevat perille niin esittelen ne blogissa. Kotimaista ja ekologista kompressiovaatetta. Vähän jo Honolulun matkaakin ajatellen.