Selkäkipuja ja treeniä

Edellisessä postauksessa, josta on jo kulunut kaksi viikkoa kävin läpi meidän treeniviikkoa. Sen jälkeen on ollut vaikea viikko selkäkipujen kanssa ja ilman treeniä. Kävin toissaviikolla osteopaatilla selkää hoidattamassa ja sen jälkeen selkä oli todella kipeä muutamia päiviä. Aiemmin näin ei ole ollut, vaan selkä on ollut todella hyvän tuntuinen. En uskaltanut lenkille, jotta en ärsyttäisi kipeää selkää enempää. Toki koiran kanssa kävin kävelyllä ja puuhailin muuta kotioloissa sekä kävin töissä, niin että en nyt ihan paikallanikaan ollut. Osteopaatin jälkeen tein vähän ja todella varovasti muutamia Pilatesliikkeitä. Liekö se ollut liikaa selälle käsittelyn jälkeen?

Loppuviikosta vielä vietimme viikonlopun Turussa. Kävimme auttamassa vanhaa sukulaista muutossa ja siitähän selkäni ei tykännyt yhtään. Sunnuntai aamuna en enää meinannut päästä sängystä ylös. Syy ehkä osittain myös siinä että nukuimme melko huonossa vuodesohvassa.  Onneksi muutossa suurimman työn teki Niemen muuttomiehet ja hyvin tekivätkin. Täys kymppi heille hyvin hoidetusta työstä.

Uuden viikon alkaessa päätin että tämä viikko pyhitetään treenaukselle. Halusin saada hyvän ja ehjän treeniviikon. Olin suunnitellut meneväni faskia hoitoon, mutta päätinkin jättää sen tuonnemmaksi, jotta treeniviikko ei taas katkeaisi sellaisen syyn takia.

Maanantai on mulle yleensä aika vaikea treenipäivä. Viikonlopun valvomisten jälkeen väsyttää (tykkään valvoa pitkään) ja aamulla on joutunut heräämään aikaisin. Olen siis maanantai iltaisin aika väsynyt. Treeniviikko mulla ei siis alkanut maanantaista.

Tiistaina aloitin treeniviikon juoksemalla 5 km lenkin etäpilatestreenin lämmittelynä. Joka tiistainen etäpilates on ollut todella kiva treenimuoto ja saada siinä samalla lihaskuntotreeniä koko kropalle. Vielä yhdet treenit on tulossa ja sitten etätreenit loppuvat. Täytyy sen jälkeen etsiä jokin muu oheistreenimuoto.

Keskiviikkona treeniohjelmassa oli taas joka viikkoinen vk-treeni. Tällä kertaa treeninä oli vauhtileikittelyä siten että juoksin 10x200m ja 100m:n kävelypalautuksilla. Alkuun ja loppuun lämmittely ja verkka. Aurinko paistoi ja juoksu kulki kivasti. 

Yksi päivä lenkkien välissä lepoa ja sen jälkeen pitkin. Sopivasti oli Helatorstai ja vapaapäivä töistä, oli hyvää aikaa juosta pitkä lenkki. Treeniohjelmassa luki 1h 30min lenkin pituudeksi, mutta koska ilma oli niin kaunis ja vihdoinkin sai pukea kesätamineet lenkille päälle, en malttanut lopettaa juoksua vielä puolentoista tunnin kohdalla. Juoksu kulki hyvin ja nautin joka askeleesta. Lenkin pituudeksi tuli 16,5 km ja aikaa kului 2.06.09. Lenkki piti sisällään pari kartanlukutaukoa (uusi reitti) ja valokuvaustaukoja.

Pientä venyttelyä lenkin aluksi

Kiva oli huomata lenkin aikana että palautuminen tapahtui helposti. Isommat alamäet, ja lyhyet valokuvaus- tai liikennevalostopit palauttivat kroppaa todella hyvin. Seuraavana päivänä ei jaloissa tai kropassa missään tuntunut että olisi juossut noinkin pitkän matkan. Olisiko osteopaatin käsittely aiheuttanut tämän. Tosin siitä oli jo reilu viikko aikaa.

Perjantaina Jussi juoksi aamulla (aamuyöllä) töihin. Matkaa sinne on 10 km ja iltapäivällä sama matka takaisin. Tunnelma oli hyvä ja Jussi kertoi että aamuyöllä juokseminen oli tosi hieno kokemus, kun oli niin hiljaista. Vain linnut lauloivat auringon noustessa.

Lauantaina illalla päätimme Jussin kanssa lähteä yhdessä pyöräilemään. Kaunis kesäilta ja pyöräilimme Vanhankaupunginkoskelle. Kiva pyörälenkki, vaikka loppumatkasta jos tuntui että jalat eivät jaksa polkea enää yhtään. Nukkumaan käydessä etureisiä pakotti ja sängyssä vielä ennen nukahtamsita venyttelin etureisiä. Pyörälenkin pituudeksi tuli 28 km. Olin varma että seuraavana päivänä reiden ovat kipeät, mutta mitään kipuja ei tuntunut missään. Olipa kiva fiilis kun kroppa palautui niin hyvin tästäkin.

Uuden viikon olen aloittanut itselleni uuden jutun, nimittäin äänikirjan parissa. Otin elämäni ensimmäiseksi kuunneltavaksi kirjaksi teoksen Juoksijan sielu ja täytyy sanoa että olen jo lyhyellä kuuntelulla koukuttunut siihen. Itsellä ajatukset pyörivät usein siinä elämän ekassa maratonissa ja miten siitä aikanaan selviää. Kirjassa on kuvattu niin hienosti tunnelmia, ajatuksia ja pelkoja ensimmäistä maratonia odottaessa, että meinasi tulla kyyneleet silmiin. Aivan samoja ajatuksia kuin on itsekin käynyt läpi. Kirjaa kuunnellessa tuli sellainen olo että haluan todellakin tuntea sen onnistumisen ilon, joka ensimmäisen maratonin maaliintulosta kirjassa on kuvailtu. Nyt alkavan viikon aikana kuuntelen kirjan loppuun, jotta voin aloittaa seuraavan. Olen jo valinnut seuraavaksikin kirjaksi teoksen joka kertoo juoksusta.