Kisaraportti Helsinki Half Maratonilta

 

Lauantaina 26.9.20 juostiin Helsinki Half Maraton (HHM). Alunperinhän tämän piti olla jo kesäkuussa, mutta vallitsevan tautitilanteen takia juoksu siirtyi syyskuulle. Tautitilanne on edelleen olemassa, mutta onneksi tapahtuma pystyttiin silti järjestämään. Järjestelyt oli tehty todella hyvin tämän hetkisen tilanteen huomioiden.

Pari päivää ennen tapahtumaa alkoi jo tapahtumien kulku, saimme nimittäin sähköpostiin kumpikin juoksunumerot ja lähtöryhmät Helsinki10:lle, joka juostiin saman päivänä. Alunperinhan olimme myös ilmoittautuneet tuohon tapahtumaan, mutta sekin oli siirretty keväältä syksyyn. HHM:n numeroita ja lähtöryhmiä ei kuulunut. Muutaman sähköpostin ja puhelun jälkeen asia hoituikin ja pääsimme juoksemaan HHM:lle ja siirrettyä Helsinki10:n ensi kevääseen. Tapahtuman järjestäjille iso kiitos että asia hoitui todella hyvin ja kivuttomasti.

Perjantaina kävimme hakemassa numerot ja fiilistelemässä tapahtumapaikalla. Muutama ihminen oli meidän kanssa samaan aikaan hakemassa numeroita ja alueella oli todella hiljaista. Alla muutamia kuvia edellisen päivän tunnelmista.

Lauantaina olimme lähtöryhmässä 6, jo aiemmin olimme sopineet, että koska on kyse minun ensimmäisestä puolimaratonistani, juoksemme sen yhdessä Jussin kanssa. 

Asetuimme 2.30.00 jäniksen taakse ja tavoitteena oli tuo loppuaika. Jussille vauhti oli sellaista, että hän olisi pystynyt menemään kovampaakin. Minä taas mietin jo ekan kilsan jälkeen että onkohan liian kova vauhti. No, kuten ennenkin, niin vanha kone käynnistyy vasta muutaman kilometrin jälkeen ja niin kävi nytkin.

Ensimmäisellä juomapaikalla piti minun päästä vessaan ja niinhän siinä kävi, että jänistelyporukka karkasi meiltä. Juoksimme hiukan kovempaa pitkin Kaivopuiston rantaa ja saimme kuin saimmekin oman jäniksen kiinni vähän ennen Kauppatoria. Tämän jälkeen menimme kuin liimautuneina jäniksen kannoilla. 

Juoksu tuntui hyvälle ja vauhti sopivalle. Sykkeet nousivat hiukan, mutta ei tuntunut juoksussa mitenkään. Hengitysongelmat joita minulla on ollut keväästä asti loistivat poissaolollaan. Jussilla sykkeet pysyivät hyvin pk-alueella ja juoksu kulki. 

Kuva: Pihla Sillänpää

Kympin kohdalla otin ensimmäisen geelin ja päälle omaa mukana kulkevaa juomaa. Jussi oli ottanut jo aiemmin ensimmäisen geelin. Tässä kohtaa mietin vielä, että jos juoksu kulkee näin hyvin, pystymmme tekemään loppumatkasta vielä vauhdin lisäyksen.

Jänis meillä oli todella hyvä. Hän kannusti ja tsemppasi joka kilometrin jälkeen porukkaa jaksamaan ja pysymään mukana. Kun aloimme ohittaa aiemmin lähteneitä juoksijoita, kannusti hän heitä mukaan porukkaan ja muutama lähtikin juoksemaan meidän mukana.

Kun tulimme 15 km kohdalle otin lisää geeliä ja omaa juomaa, nyt alkoi jo matka painaa jaloissa. Teurastamon ohi juostuamme tuli eteen ensimmäinen iso nousu 16 km:n kohdalla. Silloin ajattelin että nyt hyytyy juoksu tähän. Päätin kuitenkin vetää sisulla mäen ylös muiden mukana ja jaksoin kuin jaksoinkin. 

Tässä kohtaa mietin että nyt olen juossut yhtäjaksoisesti elämäni ekan kerran näin pitkän matkan. Mielessäni riemuitsin siitä että pystyn. Jussi kannusti vierellä kokoajan ja se oli minulle todella tärkeä juttu.

Seuraava iso nousu tuli 18 km kohdalla. Jalat olivat jo melko väsyneet ja toisessa kankussa oli jo jonkin matkaa tuntunut pientä kipua. Päätin kuitenkin että niin kauan kuin pystyn juoksemaan, niin juoksen, ihan helposti en keskeytä koska melkein ollaan jo maalissa.

Tämä iso nousu oli kyllä aikamoinen ponnistus, mutta pääsin muiden kanssa samaa vauhtia mäen päälle. Tästä noususta alkoikin siten laskettelu kohti maalia. Alamäessä tuntui kuin olisi tullut lisää uutta voimaa ja juoksimme nyt kaksin. Huomasimme että jänis oli takanamme ja mahdollisuus parempaan aikaan, kuin mitä olimme asettaneet tavoitteeksi oli olemassa. Meidän kanssa yhdessä juoksi Japanistä kotoisin oleva mies ja osa matkasta meni hänen kanssaan jutellen. Loppumatkasta hän laittoi lisää vauhtia ja karkasi meiltä.

Viimeisellä kilometrillä kipu kankusta oli siirtynyt polveen ja tuntui että en todellakaan pääse maaliin asti. Pakotin itseni kuitenkin juoksemaan ja pääsin maaliin Jussin kanssa käsikädessä juosten. Saavuimme maaliin ajassa 2:27.14, eli tavoitteemme 2:30:00 alittui hiukan. Olimme todella tyytyväisiä juoksuun ja minä erityisesti siitä että ensimmäinen puolimaraton on nyt juostu, pääsin maaliin ja olen elossa.

Voittajan on helppo hymyillä, voitin itseni.

Juoksun jälkeen vielä yhteiskuvaan Vapun ja Kirsin kanssa.

Tässä nyt mennyt muutama päivä juoksun jälkeen. Vieläkään en oikein meinaa tajuta että mä olen juossut puolimaratonin ja vielä juoksin koko matkan. Toki juomapisteillä pikku stoppi, mutta muuten siis juoksin koko matkan, ihmeellistä.

Tänään tiistaina kävin ekan pikkuisen lenkin lauantain jälkeen. Polvi oli onneksi kivuton, mutta etureidet vielä jonkin verran jumissa. lenkin jälkeen vielä venyttelyt. Muina päivinä puolikkaan jälkeen olen varovasti venytellyt lihaksia.

Jussi lähti lenkille jo sunnuntaina, kevyt palauttava juoksu kulki ihan kivasti. Tänään oli sitten vuorossa jo pidempi lenkki. Sekin kulki hyvin ja itseasiassa Jussi sanoi että kulki todella hyvin, olisi voinut juosta pidemmänkin lenkin.

Ensi lauantaina sitten HCRD 5km. Siellä on juoksuun aikaa tunti, eli jos vielä painaa puolikas jaloissa niin voi jopa kävellä osan matkaa. Jännittävää nähdä miten siellä juoksu kulkee.