Pitkän lenkin fiiliksiä ja varustehankintoja

Viikko on taas treenailtu ja hyvällä fiiliksellä on treenit sujuneet. Treenivarusteita on vähän hankittu uusia ja niistä ajattelinkin nyt kirjoitella. Aloitan kuitenkin treenistä ja erityisesti viimeisestä pitkiksestä.

 

Lauantaina juoksin pitkän lenkin ja yleensä aina käy niin, että en malta juosta tarpeeksi hiljaa, jotta sykkeet pysyisivät aisoissa. Lähdin juoksemaan sillä ajatuksella että nyt menen sykkeet edellä, eli sykkeiden pitää pysyä alhaalla, alle 135:ssä lyönnissä.

Olipas aikamoinen mielenharjoitus. Jalat yrittivät väkisin viedä kovempaa ja parissa kohtaa huomasin sykkeenkin nousseen 140:n tietämille. Isoimmat ylämäet kävellen ja jatkuvasti sykkeitä tarkkaillen maltoin juosta niin hiljaa että sain sykkeet pysymään alhaalla. Mieltä piinasi välillä ajatus siitä että mitä muut lenkkeilijät miettivät. Luuleeko ne, että en pääse kovempaa, tai että "voi tota raukkaa joka yrittää juosta". Voispa joku luulla ihan aloittelijaksikin. Mielestäni en enää ihan aloittelija kuitenkaan ole. 

Päätin kuitenkin että miettikööt muut mitä haluavat, niin jatkan samaan tahtiin. Juostessani huomasin miten vaativaa ja vaikeaa hitaasti juokseminen on, ainakin minulle. Huomasin välillä jännittäväni hartioita, kun keskityin hitaaseen menoon. Tuntui että jalkoihin sattuu pelkkä hitaan vauhdin ylläpito. Ei vaikuttanut ainakaan loppulenkistä siltä että olisi ollut kovinkaan rentoa juoksua, eikä varmaan näyttänytkään siltä. Maltoin kuitenkin juosta koko matkan hitaasti ja sykkeetkin pysyivät alhaalla, olin tyytyväinen. Lisäksi tutustuin taas uusiin alueisiin asuinalueellamme ja löysin uuden kivan juoksureitin. Juoksu on todella hyvä tapa tutustua lähialueisiin. 

Muita menneen viikon treenejä olivat kisavauhtinen vitonen ja kevyt lenkki, joka myös oli 5 km. Juoksuohjelmassa kyllä luki että sen olisi pitänyt olla 8 km. Aina ei lenkit mene niinkuin ohjelmassa lukee. Parempi kuitenkin että käy edes pienen lenkin, kuin ei lenkkiä ollenkaan. 

Jussi on juossut taas työmatkoja edestakaisin ja täytyy hattua nostaa että jaksaa ja viitsii lähteä juoksemalla töihin, kun työpäivä alkaa klo 4:n jälkeen aamuyöllä. Polkupyörän Jussi laittoi myös kuntoon ja on nyt uudelleen innostunut pyöräilystä. 

Lauantaina Jussi kävi tekemässä 53,5 km pyörälenkin. Suunnitelma mökille pyöräilystä on olemassa, katsotaan toteutuuko. Matkaa kertyisi n. 160 km. Tähän suunnitelmaan tietysti kovasti vaikuttaa sää, joka voi olla kovinkin oikullinen suomen kesässä.

Seuraavaksi varusteista.

Olen kärsinyt siitä että sykevyö hankaa edestä. Sopivia urheiluliivejä ei ole tahtonut löytyä, jotka pitäisivat sykevyön sensorin paikallaan juoksun aikana. Valmentajalta sain vinkin liiveistä joissa on integroituna sykevö ja sensori kiinnitetään niihin neppareilla. Näiden valmistus on lopetettu, mutta jostain vielä voisi löytyä. Netistä etsiskelin ja löytyihän niitä vielä. 

Viikon pitkiksellä käytin näitä ekan kerran ja voin sanoa että oli kyllä hyvä ostos. Sykevyö toimi todella hyvin ja oli miellyttävät päällä. Muut liivit joita olen ostanut juoksua varten menee nyt muuhun käyttöön, esimerkiksi pyöräilyyn, Viikonloppuna olin ostamassa tyttären kanssa hänelle polkupyörää, ja kuinka ollakaan törmäsin urheiluliikkeessä näihin poistorekillä, pakkohan se oli ostaa toisetkin samanlaiset.

Kenkä hankintoja olen myös tehnyt tässä kevään aikana. Itseasiassa sain ystävältä käyttämättömät Adidaksen Adizerot ja tähän asti olen juossutkin Adidaksen kengissä. Ne ovat olleet hyviä ja sopivat jalkaani kuin sukat. Tuntuvat heti hyviltä. Nämä uudet saadutkin kengät tuntuivat heti hyviltä. Olen käyttänyt niitä lähinnä nopeilla lenkeillä, kuten 5km tai radalla. Pitkille lenkeille ovat mun makuun hiukan liian ohut pohjaiset. 

Adidasten lisäksi halusin kokeilla Hokan kenkiä, joten ostin Clifton 6 kengät. Tästä on jo noin kuukausi aikaa, mutta vieläkään ei ole Hokat kunnolla muotoutuneet jalkaani, tai jalkani ei ole tottuneet niihin. Nyt kävin kyllä jo pitkän lenkin niillä, mutta loppumatkasta jo tuli pientä hankauksen tunnetta toiseen jalkaan. Niistä ei ehkä ikinä tule pitkän matkan kenkiä, niinkuin ajattelin, tai sitten vain tottuminen vie normaalia pidemmän ajan. Jatkan niihin totuttelemista, joten ehkä nekin vielä muotoutuvat minulle sopiviksi juoksukengiksi. Juosken nyt Adidaksilla ja Hokilla vuorotellen.

Nämä nyt käytössä pitkiksillä.

Nämä on mun ekat Adidakset. Tosi hyvät ja yhteisiä kilsoja on jo paljon.

Kenkien lisäksi hankintalistalla on ollut juoksushortsit. Nyt on kahdet hankittuna ja hyviä housuja molemmat. Nyt kun kesä on koittanut niin on ollut todella ihanaa juosta shortseissa ja T-paidassa. Ihanat punaiset shortsit on saatu Zero Pointilta KLIK ja toiset ostin sopivaan hintaan KLIK KLIK Kestävyysurheiluvaruste Marjomäeltä. Vielä pitäisi hankkia pyöräilyshortsit.

Viikon viimeisenä lenkkinä treeniohjelmassa luki omatoimilenkki. Päätin tehdä sen pyörällä. Oli ihana kesäinen ilta. Pyöräilin meren rantaan ja kävin haistelemassa meri-ilmaa. Olikin todella rentouttavaa istuskella rantakalliolla ja nauttia auringosta. Meren rannasta pyöräilin vielä puistoon jossa on kiva vesiputous ja puisto veden ympärillä. Puisto on pieni, mutta rauhoittaa kuitenkin kivasti mieltä. Kotiin päästyäni päätin että tämän lenkin menen vielä joku päivä juosten. Kilsoja tuli 19 ja se on 0ikein sopiva pitkä lenkki jollekin viikolle. 

Tänään saimme valmentajalta jatkoa treeniohjelmiin ja pientä jännitystä tuo se että ohjelmassa on omasta toiveesta molemmilla yksi todella pitkä lenkki. Lenkin pituus on 30 km ja se on pisin lenkki jonka olen ikinä juossut. Kohti Honolulua siis... 😄

Selkäkipuja ja treeniä

Edellisessä postauksessa, josta on jo kulunut kaksi viikkoa kävin läpi meidän treeniviikkoa. Sen jälkeen on ollut vaikea viikko selkäkipujen kanssa ja ilman treeniä. Kävin toissaviikolla osteopaatilla selkää hoidattamassa ja sen jälkeen selkä oli todella kipeä muutamia päiviä. Aiemmin näin ei ole ollut, vaan selkä on ollut todella hyvän tuntuinen. En uskaltanut lenkille, jotta en ärsyttäisi kipeää selkää enempää. Toki koiran kanssa kävin kävelyllä ja puuhailin muuta kotioloissa sekä kävin töissä, niin että en nyt ihan paikallanikaan ollut. Osteopaatin jälkeen tein vähän ja todella varovasti muutamia Pilatesliikkeitä. Liekö se ollut liikaa selälle käsittelyn jälkeen?

Loppuviikosta vielä vietimme viikonlopun Turussa. Kävimme auttamassa vanhaa sukulaista muutossa ja siitähän selkäni ei tykännyt yhtään. Sunnuntai aamuna en enää meinannut päästä sängystä ylös. Syy ehkä osittain myös siinä että nukuimme melko huonossa vuodesohvassa.  Onneksi muutossa suurimman työn teki Niemen muuttomiehet ja hyvin tekivätkin. Täys kymppi heille hyvin hoidetusta työstä.

Uuden viikon alkaessa päätin että tämä viikko pyhitetään treenaukselle. Halusin saada hyvän ja ehjän treeniviikon. Olin suunnitellut meneväni faskia hoitoon, mutta päätinkin jättää sen tuonnemmaksi, jotta treeniviikko ei taas katkeaisi sellaisen syyn takia.

Maanantai on mulle yleensä aika vaikea treenipäivä. Viikonlopun valvomisten jälkeen väsyttää (tykkään valvoa pitkään) ja aamulla on joutunut heräämään aikaisin. Olen siis maanantai iltaisin aika väsynyt. Treeniviikko mulla ei siis alkanut maanantaista.

Tiistaina aloitin treeniviikon juoksemalla 5 km lenkin etäpilatestreenin lämmittelynä. Joka tiistainen etäpilates on ollut todella kiva treenimuoto ja saada siinä samalla lihaskuntotreeniä koko kropalle. Vielä yhdet treenit on tulossa ja sitten etätreenit loppuvat. Täytyy sen jälkeen etsiä jokin muu oheistreenimuoto.

Keskiviikkona treeniohjelmassa oli taas joka viikkoinen vk-treeni. Tällä kertaa treeninä oli vauhtileikittelyä siten että juoksin 10x200m ja 100m:n kävelypalautuksilla. Alkuun ja loppuun lämmittely ja verkka. Aurinko paistoi ja juoksu kulki kivasti. 

Yksi päivä lenkkien välissä lepoa ja sen jälkeen pitkin. Sopivasti oli Helatorstai ja vapaapäivä töistä, oli hyvää aikaa juosta pitkä lenkki. Treeniohjelmassa luki 1h 30min lenkin pituudeksi, mutta koska ilma oli niin kaunis ja vihdoinkin sai pukea kesätamineet lenkille päälle, en malttanut lopettaa juoksua vielä puolentoista tunnin kohdalla. Juoksu kulki hyvin ja nautin joka askeleesta. Lenkin pituudeksi tuli 16,5 km ja aikaa kului 2.06.09. Lenkki piti sisällään pari kartanlukutaukoa (uusi reitti) ja valokuvaustaukoja.

Pientä venyttelyä lenkin aluksi

Kiva oli huomata lenkin aikana että palautuminen tapahtui helposti. Isommat alamäet, ja lyhyet valokuvaus- tai liikennevalostopit palauttivat kroppaa todella hyvin. Seuraavana päivänä ei jaloissa tai kropassa missään tuntunut että olisi juossut noinkin pitkän matkan. Olisiko osteopaatin käsittely aiheuttanut tämän. Tosin siitä oli jo reilu viikko aikaa.

Perjantaina Jussi juoksi aamulla (aamuyöllä) töihin. Matkaa sinne on 10 km ja iltapäivällä sama matka takaisin. Tunnelma oli hyvä ja Jussi kertoi että aamuyöllä juokseminen oli tosi hieno kokemus, kun oli niin hiljaista. Vain linnut lauloivat auringon noustessa.

Lauantaina illalla päätimme Jussin kanssa lähteä yhdessä pyöräilemään. Kaunis kesäilta ja pyöräilimme Vanhankaupunginkoskelle. Kiva pyörälenkki, vaikka loppumatkasta jos tuntui että jalat eivät jaksa polkea enää yhtään. Nukkumaan käydessä etureisiä pakotti ja sängyssä vielä ennen nukahtamsita venyttelin etureisiä. Pyörälenkin pituudeksi tuli 28 km. Olin varma että seuraavana päivänä reiden ovat kipeät, mutta mitään kipuja ei tuntunut missään. Olipa kiva fiilis kun kroppa palautui niin hyvin tästäkin.

Uuden viikon olen aloittanut itselleni uuden jutun, nimittäin äänikirjan parissa. Otin elämäni ensimmäiseksi kuunneltavaksi kirjaksi teoksen Juoksijan sielu ja täytyy sanoa että olen jo lyhyellä kuuntelulla koukuttunut siihen. Itsellä ajatukset pyörivät usein siinä elämän ekassa maratonissa ja miten siitä aikanaan selviää. Kirjassa on kuvattu niin hienosti tunnelmia, ajatuksia ja pelkoja ensimmäistä maratonia odottaessa, että meinasi tulla kyyneleet silmiin. Aivan samoja ajatuksia kuin on itsekin käynyt läpi. Kirjaa kuunnellessa tuli sellainen olo että haluan todellakin tuntea sen onnistumisen ilon, joka ensimmäisen maratonin maaliintulosta kirjassa on kuvailtu. Nyt alkavan viikon aikana kuuntelen kirjan loppuun, jotta voin aloittaa seuraavan. Olen jo valinnut seuraavaksikin kirjaksi teoksen joka kertoo juoksusta.

Meidän viikko

Viime postauksen jälkeen on ollut hyvä treeniviikko. Juoksukilsoja on tullut ihan kivasti, meille riittävästi ja ollaan tyytyväisiä omaan tekemiseen.

Käyn tällä kertaa viikon treenejä läpi ja nythän on tämän hetken treenien tarkoituksena keskittyä peruskuntoon ja vk-harjoitteluun eli treenit on sen mukaisia. Lähempänä juoksutapahtumia tulee sitten niihin valmistavia treenejä enemmin.

Maanantaina juoksin 12 km aikaan 1.33.52 kevyesti. Kävin samalla etsiskelemässä uusia juoksureittejä. Eksyin välillä metsäpolullekin hetkeksi.

                                                                                                                            

                                                                                                                    

                                                                                          

Tiistaina Jussi juoksi aamupäivätreenin, joka on ihan uutta meille, koska yleensä aina Jussi on aamuisin töissä. Nyt Korona-aikana työvuorot vaihtelevat ja siten voi treenatakin eri aikoihin päivästä. Jussin lenkki todella kevyesti, ylämäet kävellen 10,15 km

Minulla taas oli vuorossa työpäivän jälkeen lyhyt lämmittelylenkki ja siihen päälle etäpilatestreffit, eli etäpilatestunti. Pilatesta vetää ihana Heidi Saarelma ja olen todella tykännyt pilateksesta kotona. Saa tehdä ihan omaan tahtiin ja omalla tavalla, laji on kuitenkin vielä mulle aika vieras. Yhdellä Pilates tunnilla kävimme Jussin kanssa yhdessä Juoksusingin treeninä, kun Heidi veti Juoksijan pilatesta.

                               

Keskiviikko toi tullessaan vauhtileikittelyn, eli vk treeniä. Jalat ja kroppa toimi hyvin, mutta hengityksen kanssa on ollut ongelmia. Edelleen jotkut pölyt tai muut aiheuttavat yskää ja lievää hengenahdistusta. Pystyn kuitenkin juoksemaan, vaikka hengitys ei kulje normaalisti. Lääkärissä on käyty ja koronatesti tehty. Kaikki ok, eikä syytä yskään löytynyt. Kummallakin oli sama treeni ohjelmassa, kuvassa mun vauhtileikittelysuoritus.

Torstaina lepopäivä, mutta Sirun kanssa tehtiin puolentoista tunnin kävelylenkki. Koirantahtisella vauhdilla, jotta sai haistella rauhassa ja haistelun lisäksi myös maistella. Ruohoa pitää pysähtyä syömään tuon tuostakin ja aina välillä löytyy jotain hyviä makupaloja, vaikka äippä kuinka yrittää kieltää syömästä niitä. Jäniksen papanat on parasta herkkua.

Perjantaina kävin hakemassa apua selkäkipuihin osteopaatilla. Samana iltana selkä tuntuikin jo tosi hyvältä ja seuraavana aamuna selkkäkipu oli huomattavasti vähäisempää kuin yleensä. Uusi käsittely on tiedossa ensi tiistaina.

Seuraava lenkki oli pitkä rauhallinen kävely, eli retki Vantaanjoen maisemiin. Välillä muutakin liikuntaa ja tekemistä kuin juoksua. Ilma oli todella lämmin ja me pakkasimme eväät mukaan ja lähdimme retkelle. Bussilla matkustimme ensin Paloheinään ja sieltä kävellen Haltialan tilalle. Bussilla matkustaminen oli siitä näppärä vaihtoehto, että emme ole omassa autossa kiinni, eikä tarvitse palata auton luo, vaan voimme mennä ihan omia reittejä. Vantaanjoen näkymät ja paikat olivat tosi kivoja ja kauniita. Suosittelen muillekin ulkoilemaan siellä.

                              

                                                            

Sunnuntaina vielä äitienpäivän kunniaksi pitkä lenkki molemmilla ja sitten olikin viikon treenit ja liikunnat tehty. Jussin pitkä lenkki oli pituudeltaan 17.47 km ja aikaa meni 2.03:43. Minulla pitkä lenkki kesti 1:42:10 ja matkaa kertyi 13,47 km. Pidemmällekin olisin jaksanut, mutta äitienpäivän velvollisuudet kutsuivat ja kotona odotti ruoan laitto. Aivan ihana sää oli lenkkeilylle ja toivotaan että näitä ihania säitä olisi tänä kesänä mahdollisimman paljon.

Rohkeet lepää!

Otsikkoon liittyy viisas lausahdus valmentajaltamme.

Juoksijan lepopäivä, mitä se tarkoittaa?

Mieli halajaa juoksemaan, mutta kroppa taistelee vastaan. Näin ainakin minulla on välillä. Jalat tuntuvat lyijynraskailta ja mielikin on vähän maassa. Ei saa kotonakaan tehtyä mitään. Töihin on pakko mennä, vaikka ei huvittaisi. Lenkille tekisi mieli, mutta ei vaan jaksaisi ja on huono omatunto siitä että ei tullut lähdettyä, ehkä pelko myös siitä, että  kunto laskee nyt heti jos en mene lenkille. Ainakaan en kehtaa sosiaaliseen mediaan tunnustaa, että olen jättänyt lenkkejä väliin.

Tällaisessa tilanteessa laitoin viestin valmentajalle ja tunnustin että tänään en jaksanut lähteä lenkille, enkä eilenkään. Takaisin tuli viesti jossa luki "Rohkeet lepää..." Viisaasti sanottu. Jäin miettimään tota lausahdusta ja päätin kirjoittaa aiheesta blogiin.

Lepopäivän käsityöt

Häviääkö kunto tosiaan kahdessa tai kolmessa päivässä, ei todellakaan häviä. Juoksin noiden lepopäivien jälkeen elämäni parhaan kympin juoksun ja samalla viikolla vielä hyvän vitosen.

Lepopäivät ovat tärkeitä elimistölle kovan treenaamisen keskellä. Elimistö saa rauhassa palautua ja pienet vaivat ehtivät parantua levon aikana. Aina kun treenataan kovaa tai paljon, voi tulla pientä lihaskudosvauriota ja lepopäivät antavat näille vaurioille aikaa parantua.

Tässä tärkeä lepopäivän juttu.

Motivaatio treeniin pysyy yllä ja hyvänä, kun jaksaa ja on puhtia, eikä harjoittelusta tule suorittamista, vaan pystyy nauttimaan lenkeistä. Toki välillä on niitä lenkkejä joiden täytyykin tuntua pahalta, mutta silloin mennään oman jaksamisen rajamailla muusta syystä kuin levon puutteesta.

Lepopäivä ei toki tarkoita sitä että heittäydytään sohvanpohjalle liikkumattomaksi. Lepopäivinä voi antaa ajatuksia muulle toiminnalle kuin juoksulle. Kevyt kävelylenkki, ulkoilua lasten kanssa tai koiran kanssa metsässä sopivat oikein hyvin lepopäivän puuhiksi.
Itsellä lepopäiviin kuuluu koiran kanssa ulkoilua, kotitöitä ja näin etätoiminnan aikaan myös etäpilates. Tottakai sohva ja TV kuuluvat myös lepopäiviin. Koiran kanssa taas täytyy ulkoilla myös treeniäpäivinä, silloin vain koiran lenkit ovat yleensä lyhyempiä.

                       

Hyvä on kuitenkin muistaa että kunto ei kohoa pelkällä levolla, vaikka sanotaankin että levossa kunto kohoaa.
Treenit kannattaa suunnitella niin, että seassa on myös lepopäiviä ja hyvä on muistaa, että hyvä suunnitelma kestää muutoksen. Itse ainakin vaihdan lepopäivän ja treenin paikkaa jos tuntuu, että kroppa on liian kovilla, eikä meinaa jaksaa. Saatan jättää myös viikosta treenin pois, jos tuntuu että kaipaan lepoa enemmin.

Stressi, sairaus tai haastava tilanne elämässä tuovat omat haasteensa ja silloin on syytä antaa levolle aikaa ja kropan palautua rauhassa. 
Syö ja nuku hyvin ja riittävästi lepopäivien aikana.

Opettele tuntemaan oma kehosi ja sen tuntemukset, näin voit nauttia liikunnasta ja treenaamisesta virkistyneellä mielellä, ilman pelkoa vammoista tai ylikunnosta.

Väsyneenä treenaamisesta on enemmin haittaa kuin hyötyä, muistetaan meidän valkun viisaat sanat "Rohkeet lepää..."

Lepopäivän viettäjä.