Lepoviikko eli laiskottelu

Nyt täytyy sanoa että tällä viikolla on treenit olleet aika vähissä. Jussi teki mäkitreenin maanantaina, munki oli tarkoitus, mutta pitkä työpäivä vei mehut ja satoi vettäkin. Tiistaina Jussi oli juoksemassa porukassa 13 km lenkin ja mä tein mäkitreenin. Siinäpä tämän viikon treenit.

Mäkitreeni meni hyvin molemmilla ja tuntui hyvälle. Tuntui jopa siltä että se meni perille kankkuihin ja takareisiin. Jussi oli tyytyväinen porukassa juoksemiseen.

Polarin käppyrää mäkitreenistä

Alamäki

Ylämäki

Viikko on mennyt muussa ohjelmassa kuin juoksussa. Mikä tietysti on tärkeääkin, jotta jaksaa taas sitten treenata. Huono puoli on siinä että tulee huono omatunto kun ei käy lenkillä. Jussi tosin kävi keskiviikkona koiran kanssa melkein kahden tunnin lenkillä. Sehän onkin hyvää peruskuntotrreeniä. Torstaina kävimme lätkämatsissa katsomassa kuinka Jokerit hävisivät  AK Bars Kazanille  rökäle tappion. No kiva ilta oli ja yksi juoksijatuttukin nähtiin hallilla.

Jokerit

AK Bars Kazan

My jokerimoment

Maanantaina alkaa fitfarmin Sport valmennut, johon lähdimme mukaan. Valmennus kestää 10 viikkoa ja tarkoituksena on saada taas ruokailut kuntoon, voimaharjoitusta ja liikkuvuustreeniä niin että se tukee juoksua. Maanantaina alkaa  juoksutrreenitkin taas uudella sykkeellä. Koira jää Kotkaan mammalle ja papalle hoitoonn, niin voimme keskittyä pari viikkoa vain treenaamiseen, ilman koiran ulkoilutus velvoitetta. Viikonloppu menee mökillä ja juoksukamat lähtee mukaan, mutta en lupaa treenaamista. Palataan asiaan taas alkuviikosta.

Viikonlopun puuhia

Fyssarin ohjeiden mukaan olen ihme kyllä jaksanut viime aikoina kotona jumppailla selkää ja lonkkaa. Monesti näiden tällaisten kotona tehtävien jumppien ja ohjeiden kanssa käy niin että se alkuinostuksen jälkeen hiipuu. No katotaan miten käy. Selkä on vaihtelevasti välillä aamuisin kipeä ja välillä ei. No vanhuus ei tule yksin.

Siru tosin oli sitä mieltä että tuollainen pallolla takamuksen hierominen on ihan tyhmää hommaa ja teki pallosta selvää jälkeä. Se toinen pallo joka meillä on pyörinyt on nyt kadonnut jonnekin. Liekö Siru senkin piilottanut johonkin.

Viikonloppu on ollut täynnä kaikenlaista touhua. Työkaverin kanssa olimme Leppävaarassa Alberganesplanadilla kirppispäivänä myymässä omia tavaroita. Ei voi sanoa että olisi rikastumaan päässyt, kun kaikki olisi pitänyt lähes ilmaiseksi antaa. Pääasia kuitenkin että meillä oli kiva päivä ja sääkin suosi kirppistelijöitä.

Lauantaina vielä kävin juoksulenkillä herättelemässä kirppiksellä seisomisesta väsyneet lihakset. Juoksu kulki kivasti ja uudet menopelit, eli uudet juoksutossut (Feetit) olivat todella hyvän tuntuiset. Nyt täytyy tehdä "sisäänajo" noille uusille kengille, niin kelpaa sitten vaikka osallistua johonkin tapahtumaan niillä.

Sunnuntaina aamupuuron jälkeen lähdin  tekemään viikon pitkän ja hitaan lenkin. Tarkoitus siis juosta mahdollisimman alhaisilla sykkeillä pitkä aika. Aika hyvin onnistuinkin, vaikka hitaasti juokseminen on todella vaikeaa. Ainakin mun mielestä. Ei oikein pääse rytmiin, eikä löydy hyvää rentoa juoksua. Ylämäet kävellen ja muuten juosten etanavauhtia, eli kävelyvauhtia. Tällä treenillä se kestäyys ja peruskunto kasvaa.
Onnistuinkin pitämään keskisykkeen hyvin alle 120pbm ja aikaa kului puolitoista tuntia.
Juoksin saman lenkin aikana asvaltilla, hiekalla, nurmikolla ja juoksuradalla. Kuulemma pitäisi erilaisia alustoja käyttää niin tossa niitä nyt oli 😍

Ranskasta sukulaisten 💓tuomana tuliaisena sain 250ml lötköpullon (itse tilasin) joka on mun mielestä ihan paras pullo juoksulenkeille. Pullo mahtuu mukavasti käteen ja muotoutuu niin että sitä on helppo pidellä juoksun aikana. Pidemmille matkoille, jos tarvitsee juomaa mukaan on meillä samanlainen 500 ml pullo ja se menee kivasti vyötäröllä olevaan pullolaukkuun. Pikkupullosta tykkään, koska siitä on helppo juoda juoksun aikana, ei tarvitse kaivella sitä esiin mistään laukuista.

Lenkin jälkeen kävin vielä Sirun kanssa pitkällä lenkillä Villa Elfvikin maisemissa ja siinäkin hujahti puolitoista tuntia. Oli hiukan liian kuuma ilma Sirulle, kun toinen oli aivan läkähdyksissä kun pästiin kotiin. Käveltiin, ei juostu yhtään.

Jussin tultua töistä oli hänellä vielä lenkin aika. Olimme jo aiaemmin sopineet että lähden pyörällä mukaan, huoltojoukoiksi ja näin tehtiin. Jussi juoksi n. 14 km lenkin ja mä pyöräilin vierellä. Täytyy sanoa että jos hitaasti juoksu on vaikeaa, niin raskasta on myös hitaasti pyöräily. Hienosti meni juoksu, vaikka loppumatkasta tulikin hiukan vatsankivistystä ja etureidet hapottivat.

Tälle viikonlopulle on tullut liikuntaa paljon ja näin sunnuntai-iltana tuntuu että on takki ihan tyhjä. Lenkkien jälkeen vielä kesäkurpitsalasagne uuniin ja sen jälkeen sai  köllähtää sohvalle. Aiemmin päivällä tein jo uunikasviksia ja broileria, joten ruokaa ei tarvitse nyt pariin päivään tehdä. Ensi viikolla jatkuu treenit ja heti maanantaina olisi ohjelmassa mäkitreeniä. Ensi viikkoon kuuluu myös jääkiekkoa Jokereiden merkeissä. 

Jussi esitti epäilyksen, että ehkä mun ei kannata juosta Nizzassa puolimaratonia, vaan jättää se vasta ensi keväälle. Pitäisiköhän tuo ottaa haasteena...

Uunikasviksia

Kesäkurpitsalasagne

Kuntoutusta vihdoinkin

 

Jossain tekstissä jo mainitsinkin selkä -ja lonkkakivuistani jotka ovat jatkuneet jo ikuisuuden. Menin taas alkuviikosta työterveyteen fyssarille ja ajatuksena tietysti se, niin kuin monta kertaa ennenkin että ei tästä mitään apua ole. Tähän asti on vuosia läääkärit syöttäneet kipulääkkeitä ja  ottaneet röntgenkuvia. Kummastakaan ei ole suurta apua ollut.
Fyssari tutki ja paineli perinpohjin ja sanoi että kankuissa on selvä puoliero. Toinen on ylempänä kuin toinen. Käytiin läpi liikkuvuudet, hän käänteli ja väänteli jalkoja eri asentoihin ja juteltiin juoksuharrastuksesta. Kertoi että juoksu on armeliaampaa tässä tilanteessa kuin kävely, koska kontakti maahan on lyhyempi. Tästä tiedosta minä olen tietysti kovin iloinen.
Hän tunnusteli Si-nivelen kohtaa ja sanoi että lonkan kipu johtuu todennäköisesti sieltä ja lopuksi vielä käsitteli toisesta kankusta sacrotuberaaliligamentin eli häntäluusta istuinkyhmyyn johtavan lihaksen. Sain koti harjoituksena hieroa ko. lihasta pallolla, tai pyytää Jussia hieromaan. Kävimme läpi myös jumppaohjeet, joita on tehtävä kotona joka päivä.

Seuraavana aamuna kun heräsin niin tunne oli aivan ihmeellinen, aivan kuin toinen kankku ja puoli selkää olisi kadonnut. Ei mitään kipua, toinen kankku ja alaselkä kyllä ilmoitti olemassaolostaan. Käsitelty puoli oli selkeästi rento verrattuna käsittelemättömään. Nautin koko päivän ihanasta kivuttomasta tunteesta ja illalla lähdimme Jussin kanssa yhdessä mäkitreeneihin.

Mäkitreenit olivat Juoksija-lehden järjestämät treenit, joissa olin mukana jo viime viikolla. Nyt olimme treenaamassa Herttoniemen urheilupuiston maastossa. Jo lämmittelylenkillä edellisenä päivänä käsitelty lonkka ilmoitti että ei ollutkaan hyvä idea lähteä treenaamaan. Osallistuin kuitenkin treeneihin niiltä osin kuin pystyin ja olin muuten kuunteluoppilaana. En halunnut rasittaa lonkkaa liikaa.
Todella hyviä neuvoja tuli taas juoksuharrastukseen ja mikä helpottavaa ohjaajat korostivat että mäkitreeni on paremmin lajinmukaista treeniä kuin esim. porrastreeni. Nyt tuntuu porrastreeni olevan niin kovin muodikasta, mutta minä en siihen syty ollenkaan. Nyt vaan mäkitreeniä, jotta saa lisää voimaa jalkoihin ja mäkitreeni on myös armeliaampaa, jos vaikka on jotain vaivoja esim. polvissa tai nilkoissa.

 

 

 

 

 

 

Mäkitreenin lopuksi perehdyimme vielä hiukan alamäkitekniikkaan. Alamäen saloihin meitä opasti asiantunteva ohjaaja Venla.

 

 

 

Yhdet kengät ovat  taas löytäneet uuden kodin. Tällä kertaa alennusmyynnistä gore-tex kengät jotka on tarkoitettu polkujuoksuun, mutta minä käytän töissä kävellessä märillä säillä. Todella kevyet ja hyvät jalassa.

 

 

Illalla treenien jälkeen Jussi hieroi toisen kankun ja aamulla sain todella pitkästä aikaa herätä kivuttomana. No lonkka vähän osoitti tyytymättömyyttä edellisen illan treeniin, mutta se kyllä vertyi päivän aikana.

 

Tässä vielä yksi kuva treenistä jota fyssari suositteli juoksutreeniin, tosin ulkona tehtäväksi, eikä kotona sisällä. Tällä treenillä saadaan treenattua keskivartalon lihaksia tukemaan juoksuasentoa. Vaihtoehtona kuminauhalle olisi juoksuvarjo, mutta se on niin hassun näköinen laitos että jää kyllä multa hankkimatta. Fyssarikin sanoi että kannattaa mennä radalle jos sen hankkii, ettei ole kaikki ohikulkevat koirat vieressä räksyttämässä.

 

 

 

 

 

         

    

 

 

   

Helsinki Maraton 10 km ja puolimaraton

Lauantaina 24.8.19 juostiin Helsinki Maraton, johon me osallistuimme kahdelle matkalle. Jussi juoksi puolimaratonin ja minä 10 km. Edellisenä päivänä iltaan asti satoi vettä kaatamalla ja pikkuinen pelko oli siitä että ilma jatkuu lauantaina samanlaisena. Jussi kävi perjantaina työpäivän jälkeen hakemassa meidän numerot ja minun etukäteen tilaamani tapahtumapaidan. Fiilistely tapahtumasta alkoi siis jo edellisenä iltana kotona.

Juoksupäivän aamu aukesi kuitenkin aurinkoisena ja lämpimänä, vaikkakin hiukan tuulisena. Tuuli tosin viilensi mukavasti muuten lämmintä päivää.

Jussi lähti kotoa tapahtumapaikalle jo hyvissä ajoin aamulla, mä jäin vielä kotiin ulkoiluttamaan koiran ja rauhassa aamupalalle. Jussin juoksun startti oli nimittäin klo 9 ja mulla vasta klo 12. Pitkä aika olisi ollut odoteltavana jos yhtäaikaa olisimme lähteneet.

Mä luotan kaurapuuron voimaan ja söin sekä illalla että aamulla kunnon annoksen puuroa ryyditettynä raejuustolla, äidin mustaherukkahillolla ja mehukeitolla. Toimii...

Mennään ensin Jussin juoksuun tarkemmin. Juoksu lähti siis klo 9 ja olimme sopineet että olen 14km kohdalla antamassa Jussille suolavesipullon. Jussi juoksi tasaista 6.04min/km vauhtia ja kun kympin kohdalla näimme ensimmäisen kerran juoksija vaikutti oikein hyvävoimaiselta ja olikin.

Lentopusuja kuvaajalle 💜

Poseeraus ennen juoksua

Jussin juoksu kulki 15,5 km:iin asti samaa 6.04min vauhtia, sen jälkeen piti vähän himmata, mutta vauhti oli kuitenkin hyvää 7.16min/km. Jussin seurana olleet juoksijat jatkoivat omaa vauhtiaan tässä kohtaa, mutta se ei haitannut sillä Jussi pystyi pitämään vauhdin hyvänä loppuun saakka. Loppuaika oli nettona 2.13.30, eli Jussi juoksi oman ennätyksensä ja rikkoi edellisen ajan kirkkaasti. Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan koitokseen eli Vantaan maratonin puolikkaalle ja siitä Nizzaan täysmatkalle. Nyt seuraavana päivänä on jalat tönköt, mutta töihin oli aamulla lähdettävä. Onneksi työpäivän aikana voi hiukan verrytellä ja kävellä ettei aivan jumiudu.

                       



Tapahtuman 10 km juoksu starttasi siis klo 12 ja Jussi ehti hyvin maaliin omasta suorituksestaan kannustamaan minua. Kympin lähtö oli eri paikasta kuin muiden matkojen lähdöt ja järjestäjille miinuksena täytyy sanoa se, että lähtöpaikalla ei ollut yhtään WC:tä. Onneksi läheinen kahvila antoi käyttää omia WC tilojaan. Kaikki muukin lähtöhuuma puuttui paikalta, DJ onneksi oli soittamassa musiikkia. Noihan on toisaalta toisarvoisia asioita, mutta tuovathan ne hyvää fiilistä lähtöön ja ehkä koko suoritukseen.
Lähdössä heti vierelleni tuli juoksemaan ulkomaalainen mies, jonka kanssa juttelimme englanniksi jonkin matkaa. Hän kertoi että tavoittelee 1.10. aikaa, mutta jonkin aikaa juostuamme hän jäi kuitenkin vauhdistani. Juoksin rauhallisesti omaa vauhtia ja juoksu tuntui sujuvan oikein hyvin. Huomasin kohta että juoksin ohi aika monista muista juoksijoista, vaikka aika moni myös juoksi minun ohitseni. Mietin että onkohan vauhti nyt liian kovaa. Katsoin kellosta vauhtiani ja sen mukaan vauhti oli minulle aika normaali lenkkeilyvauhti. Mitään hätää ei siis pitäisi olla.

Saavutin ihan kivasti muita juoksijoita ja menin ohi. Otin aina kohteeksi seuraavan ja seuraavan ja tavoiteeksi ohittamisen. Ennen lähtöä olin jo kuullut muilta juoksijoilta että kääntöpaikalla ja muissakin kohdissa on välillä kova vastatuuli. Jäin siis kahden leveäselkäisen miehen taakse tarkoituksella juoksemaan. He juoksivatkin sopivasti jarruttavaa vauhtia, koska epäilin että menen liian kovaa ja mietin että miten jaksan loppuun saakka. Ensimmäisellä juomapisteellä ennen kolmen kilometrin rajapyykkiä kaksikko putosi johonkin. Jospa halusivat häätää perskärpäsen pois seläntakaa. 

Jatkoin matkaa itsekseni ja jäin välillä jonkun vierelle juoksemaan. Kovasti oli mäkistä maastoa ja ikävää mukulakiveä osassa reittiä. Välillä oli paljon märkiä lehtiä tiellä, ilmeisesti edellisen päivän vesisateen tuloksia. Alamäissä voivat olla ikävän liukkaita.

Viiden kilometrin kohdalla suunnilleen, vierelleni tuli toinen nainen juoksemaan ja hänellä oli selkeästi vakaa aikomus juosta loppuun saakka vierelläni. Se sopi minulle oikein hyvin, koska yksin juokseminen ja vauhdin ylläpito yksin voi olla haastavaa. 

Juoksimme rintarinnan mitään puhumatta viisi kilometriä maaliin saakka ja jaksoimme vielä vetää kunnon loppukirinkin maalisuoralla. Maaliin saavuin nettoajalla 1.07.55. Maalissa halasimme toisiamme ja hän sanoi että olisi luovuttanut jo aikoja sitten ilman vetoapua. Sanoin että sama kävi minunkin mielessäni. Tosin en olisi jättänyt matkaa kesken, mutta olisin hidastanut vauhtia. Toivotimme toisillemme hyvää jatkoa ja näin tiemme erosivat. Ihan mahtava yhteinen kokemus vieraan ihmisen kanssa. Jäin vielä maalin lähelle odottelemaan alkumatkan ulkomaalaista miestä ja onnittelin häntä juoksusta ja toivotin hyvää jatkoa. Hän ei ihan päässyt omaan tavoitteeseensa, mutta oli kuitenkin tyytyväinen juoksuun.

Omasta tämänhetkisestä kunnostani ei voi muuta sanoa, kuin todeta vanhan sananlaskun mukaan, "söisi suu, vetäisi vatsa, vaan ei kestä hennot sääret". Huomaan että kroppa toimii, hengitys on hyvä, eikä mitään hirmuista hengästymistä tule, eikä myöskään tunnu siltä että sydän pomppii rinnasta ulos. Jalat ei vaan jaksa. Onneksi analysoin tätä oikean ihmisen kuullen maaliin tulon jälkeen ja nyt alkaa mäkitreenit uusilla ohjeilla. Jalkoihin pitää saada lisää voimaa, muuten on turha haaveilla puolimaratonista, kokonaisesta puhumattakaan.

Ihana päivä oli kuitenkin. Tapasin taas tuttuja ja tuntemattomia, jotka nyt ovat tuttuja. Mä niin rakastan juoksutapahtumien tunnelmaa. Ihanaa tulla maaliin, kun monesta paikasta kuuluu "Hyvä Eija, onneks olkoon" ja halaillaan ja lyödään kättä. Kaikki ollaan kuitenkin matkoista, ennätyksistä ja ajoista huolimatta samassa veneessä. Tällaisten päivien jälkeen jaksaa taas treenata.

Mitalikin on tosi hieno.

Ryhmätreeniä, kenkiä ja kisavalmisteluja

Tiistaina 20.8.19 alkoivat Juoksija-lehden Juoksurinki treenit. Facebookissa oli monesti jo mainos treeneistä mennyt silmien ohi, mutta en ollut ilmoittautunut, vaikka mietin että pitäisikö. Pari päivää ennen treenejä päätin ilmoittautua ja ystäväni päätti lähteä mukaan. Jussi oli isä-poika iltaa viettämässä lätkämatsin merkeissä. Hyvä ilta oli ollut heilläkin. Juoksuringin treeneissä oli rento tunnelma ja hyvät opettajat. He olivat pikamatkojen juoksijoita, mutta tiesivät paljon myös pitkän matkan treenaamisesta. Treenien aiheena oli juoksutekniikka ja kevyt nopeusharjoittelu.

                                       
Erittäin hyviä harjoitteita omiinkin juoksutreeneihin ja vinkkejä siihen miten saa välillä puisevalta tuntuvaan treeniin uusia mausteita. Ensi viikolla vedetään mäkitreeniä.

Ne uudet kengät josta aiemmin jo mainitsinkin, saapuivat myös tiistaina. Mukavilta tuntuvat jalassa ainakin kotitöitä tehdessä, mutta lenkille en ole vielä ehtinyt ne jalassa. Lauantain kympille menee jalkaan vielä vanhat Adidakset.

 

 

 

Nyt juoksukenkäarsenaali on seuraavanlainen Adidaksen, New Balancet ja Feetit. Näistä voi sitten lempparinsa valita. Tällä hetkellä lempparit on Adidakset, New Balancet on mun mieleen vähän liian kovat ja kärjessä oleva kovike osuu ikävästi varpaankynsiin, vaikka kuinka lyhyeksi leikkaisi. Feeteistä en osaa vielä sanoa.

 

Lauantain juoksuun (Helsinki maraton 10 km) valmistautuminen on nyt aloitettu. Kevyttä liikettä koiran kanssa lenkkeillen ja pitkään kaapissa lojuneen Vitargo purkin avaaminen. Pitihän se maistaa miltä tämä aine maistuu. No ei maistu mitään, vedeltä. Helppoa nautittavaa siis. saa nähdä onko juoksuun apuja tuosta. Mulla tosin vaan kymppi, joten siihen ei kummoista valmistautumista tarvitse, mutta Jussilla puolimaraton joten vähän tarvitsee jo miettiä mitä syö ja juo. Mamman tekemää mustaherukkahilloa aamupuuron sekaan ja taas jaksaa juosta sillä sokerimäärällä :-)

 

 

Itseasiassa on hiukan epävarma olo lauantain juoksusta. Tiedän että jaksan kympin kyllä juosta, mutta olisihan se kiva jos kisassa saisi kivan ajankin. Tiistain treeneistä on vieläkin lihakset jäykät ja kipeät. Jos saisi venyteltyä kotona parina iltana, niin se voisi helpottaa. Jotenkin vain se venyttely on niin vaikeaa, paljon kivempaa on maata sohvalla katselemassa telkkaria. Lähden juoksuun sillä ajatuksella että saan kivan mitalin kun selviän maaliin. Katsotaan mihin se riittää. Juoksen muuten numerolla 2075, juuri saapui sähköposti jossa sain tiedon. Saa tulla moikkaamaan.

 

 

 

 

 

Omia ja muiden urheilusuorituksia, rentoutumista unohtamatta.

Viikolla tuli tunne että jaksankohan edes juosta kymmentä kilometriä, kun kuitenkin se Helsinki maratonin kymppi lähestyy. Jotenkin on ollut tukkoista. Päätin lauantaina kokeilla kympin lenkkiä ja menihän se ihan helposti. Ei mihinkään ennätysaikaan, mutta sitä selitin itselleni runsailla ylämäillä ja lämpimällä ilmalla. Varmasti Helsinki Maratonilla on tasaista ja viileää....Ehkä! Ainakin siellä on juoksuseuraa. Oma juoksuseura kun oli lauantaina Virossa juoksemassa.

Viron Rakveressa Ööjooks tapahtuma oli hyvin järjestetty ja juoksu kulki hyvin. Ainoastaan se oli harmittava tekijä, että juoksijoiden seassa oli runsaasti kävelijöitä joita joutui väistelemään ja siksi oma juoksu ja oman juoksun rytmi löytyi kunnolla vasta noin kilometrin päässä lähdöstä. Tämä oli miesten reissu, jossa Jussi oli ystävänsä ja kanssa. Ehkä ensi vuonna minäkin mukana.

Mitali joka sieltä tuli on kyllä hieno.

Miesten ollessa reissussa, lähdin minä ystäväni kanssa hiukan tuulettumaan ja katsomaan Allas Sea Poolille Vesteristä yhtyeineen.  Pieni rentoutuminen, niin jaksaa sitten taas treenata. Vesterinen veti hyvän keikan ja mikä parasta meille "väsyneille vanhuksille" keikka alkoi jo klo 19.30, joten olimme kotona jo hyvissä ajoin. 

Sunnuntaina ei ehtinyt itse juoksemaan, mutta kävimme ihailemassa muiden, oikeiden urheilijoiden, suorituksia. Motonet GP Leppävaaran urheilupuistossa oli kerännyt suomen tähtikaartia paikalle. Kiva oli seurata erilaisia urheilulajeja ja jännittää sekä kannustaa urheilijoita hyviin suorituksiin. Mukava tunnelma katsomossa ja tottakai grillimakkaraa grillistä. Kiva päivä. Nyt jaksaa taas itsekin treenata ja kyllä siellä tulikin tunne että onpa ihanaa taas kun uusi päivä koittaa ja pääsee juoksemaan itsekin. Uudet juoksukengät tuli tilattua myös tänä viikonloppuna, Sulo Vilenin sanoin: "Kun halvalla sai..."

Toki sunnuntaina tuli tehtyä koiran kanssa pitkä, reilun tunnin kävelylenkki, joka menkööt matalasykkeisenä pk treeninä tälle viikonlopulle. Palauttava lenkki olikin, koska jalat tuntuivat tosi hyviltä seuraavana päivänä.

Nooralotta Neziri

Päivän kruunasi yhteiskuva ratakelaaja Leo-Pekka Tähden kanssa.